Katsaus vuoteen 2013

Tänään on taas aika heittää hyvästit menneelle vuodelle ja toivottaa Uusi Vuosi tervetulleeksi. Mun vuosi 2013 on ollut ennen kaikkea mielenkiintoinen ja tapahtumarikas. Siihen on mahtunut monenlaista keikkaa ja matkaakin, mutta myös häitä ja hautajaisia. Sen, millainen mennyt vuosi on ollut, saa selville hyvin vertaamalla aina edelliseen vuoteen ja voinkin ilokseni todeta, että tämä vuosi on ollut ihan mieletön.

Ajattelinkin nyt muistella hieman menneen vuoden kohokohtia ja merkittäviä hetkiä.

Vuosi 2013 lähti mukavasti käyntiin koiraharrastusten parissa. Me käytiin Oskun kanssa agilityilemässä ja suoritettiin myös meidän yks vuotiaalle lonkkakuvaukset, mitkä näyttikin todella hyvältä. Päästiin myös kokeilemaan kahden koiran "omistajuutta", kun Oskun sisko tuli meille ensimmäistä kertaa hoitoon pariksi päiväksi.

Eikä aikaakaan kun meille tuli jo toinen koira. Voih katsokaa nyt kuinka ruskea Ronsu oli joskus :D Tässä kuvassa Romeo on muistaakseni jotain 8-9 kuukautta.

Kevät meni koirien kanssa touhuillessa ja vietettiinpä me myös meidän 7-vuotisia, vautsi. Ollaan oltu yhdessä jo ikuisuus :D

Keväällä koettiin myös paljon surua kun mummini nukkui pois, sekä eräs työkaverini menehtyi äkisti matkallaan töistä kotiin. Elämä voi olla lyhyt, joten muistakaa aina elää jokainen päivä täysillä.

Toukokuussa näin livenä yhden suurimmista idoleistani, Josh Grobanin. Voi kuinka monta vuotta olenkaan häntä ihaillut ja fanittanut, ostanut kaikki levyt ja kuunnellut ne puhki. Viimein pääsin nauttimaan hänen kauniista äänestään livenä ja mikä huumoriveikko hän onkaan :D

Kesäkuussa sitä vasta alkoikin tapahtumaan. Heti ens alkuun jatkoin hyvin alkanutta keikkaputkeani vielä yhdellä Stand-up keikalla työkavereiden hyvässä seurassa.

Sitten alkoivatkin pian jo lomat lähestymään ja lähdettiin Juhannuksen viettoon. Juhannusta vietettiin taas aurinkoisessa säässä mökillä ja pelailtiin vähän Juhannusolympialaisia. Aina yhtä hauskaa :D

Kesäkuussa keikkailtiin taas vähän lisää ja käytiin katsastamassa Rock the Beach Hietaniemen rannalla. Alkukankeuden jälkeen RTB olikin ihan mielettömän hyvät festarit ja aivan ehdottomasti menisin uudestaan jos vain sitä järjestetään enää ens vuonna.

Rock the Beacin jälkeen jo heti seuraavana viikonloppuna me vietettiinkin hyvän ystäväpariskunnan häitä. Meillä on sellainen hyvin tiivis neljän pariskunnan ja yhden sinkkumiehen keskeinen kaveriporukka ja me aina vähän jännäilläänkin, että kuka menee ekaksi naimisiin ja kuka ostaa ekana kämpän ja kuka saa ekana lapsen. No tällä hetkellä ollaan jo koettu ekat häät ja eka kämppäkin on jo ostettu, joten vielä on ekan muksun-titteli jaossa :D. Kuka tietää jos vaikka tämä meidän sinkkumies yllättää. Hehe.

Heinäkuussa keikkaputki jatkui toisen suurimman idolini parissa, nimittäin Muse saapui Suomeen. Muse esiintyi Helsingissä Olympiastadionilla ja vetikin ihan mielettömän hienon keikan. Voisin sanoa, että se oli tähän astisen elämäni hienoin keikka, missä olen ollut.

Pian koittikin jo elokuu ja Antin kolmen viikon työmatka Liettuaan. Onneksi sentään minäkin pääsin nauttimaan siitä osani, niin ei tuntunut ero toisesta niin kamalalta.

Syyskuussa podettiin kaamosta ja inspiksen puutosta. Vietettiin kaverin valmistujaisia, mutta muuten ei tullutkaan mitään edes tänne blogiin raapustetuttua.

Lokakuussa sitten jännättiinkin, no mitäs muutakaan kuin Halloweenia. Tänä vuonna oli taas ihan mielettömät kekkerit ja pukukavalkaadi oli mitä loistavin. Viidennen perättäisen vuoden kunniaksi pidettiin pieni pukukilpailukin, jonka voitti meidän viehättävä Jessica-transu :D

Marraskuu kului stressaillessa ja lomaa odotellessa. Käytiin me sentään metsästämässä hääpukua tulevalle morsiammelle ja löydettiinkin ihan täydellinen yksilö. Jotain ollaan siis saatu aikaiseksikin.

Viimein koittikin joulukuu ja ah niin ihana, hyvin ansaittu, lomani.

Vietettiin ihan äärettömän ihana lomareissu Gran Canarialla hyvässä seurassa ystäväpariskunnan kanssa. Mihin pitääkin palata vielä erillisellä postauksella, kunhan kerkiän. Kanarialla tulikin sitten vietettyä Suomen Itsenäisyyspäivää, minkä kunniaksi mentiin suomalaiseen ravintolaan katsomaan Tuntematonta sotilasta :D

Paluu pimeään Suomeen ei ollut helppo, mutta onneksi meillä oli vielä paljon kaikkea kivaa luvassa ennen vuoden loppua.

Joulukriiseilyjen keskellä oli mukavaa lähteä vähän rentoutumaan kavereiden kesken "raskaiden" joululaulujen pariin. Raskasta Joulua konsertista sai vielä viimeiset voimat ryhtyä askartelemaan viimeisiä joululahjoja ja saatiin kuin saatiinkin mukavat paketit jaettua kavereille. Joulua tuli vietettyä taas mukavasti perheidemme seurassa ja niin se vuosi vaan alkaa vedellä viimeisiään.

Vuoteen 2013 mahtui siis ihan mielettömästi kaikkea siistiä ja olen kaikesta erittäin kiitollinen. Toivottavasti muillakin on ollut yhtä hieno vuosi ja nyt voidaankin hyvillä mielin toivottaa vuosi 2014 tervetulleeksi. Vielä ei ole paljoa ennusteita tulevasta, mutta ainakin kesälle on taas luvassa paljon kaikenlaista häppeninkiä. Ainakin kolmet valmistujaiset, jos kaikki menee hyvin ja yhdet häät, joissa saan toimittaa jopa toisen morsiusneidon kunniaa. Huih jännittävää. Toivottavasti myös paljon muuta mukavaa.

 Eipä sitten muuta kuin HYVÄÄ UUTTA VUOTTA KAIKILLE!!!



Voi meiän pientä potilasta

Käytiin tänään taas Jokikunnan eläinsairaalassa, mutta tällä kertaa oltiin kuvauttamassa meiän Romeon lonkat. Minkäänlaisia odotuksia ei tuloksista ollut, mutta epäiltiin jo kovasti, että hyviä lonkkia sillä ei varmastikkaan ole. No ei niin ollutkaan. Tulokseksi tuli E/E, mutta mitä luultavemmin ne tulokset jätetään julkaisematta KoiraNetissä, koska Marisa näki parhaakseen lähettää nämä tulokset nyt vaan suoraan Italiaan.

Italiassa Lagottojen kasvatus on vähän erilaista kuin täällä Suomessa. Esimerkiksi Romeo tuli sellaisesta kennelistä, jossa niitä koiria kasvatettiin sellaisessa pienessä häkkirakennuksessa. Minkä seurauksena esim. Romeon juomataito on vähän kyseenalaista, koska niille koirille tuli vettä vain tiettyyn aikaan päivästä ja sitä tuli sellaisesta automaatista, josta koiran tulisi itse tajuta sitä pyytää. Täällä meillä kotona Romeo tykkääkin aina upottaa koko kuononsa juomakulhoon ja sen takia meillä onkin aina keittiön lattia ihan märkä :D

No, mutta joka tapauksessa, siellä Italiassa ei panosteta kovinkaan paljoa koiran geneettiseen terveyteen. Esimerkiksi Romeon suvussa on hyvin paljon ns. sisäsiittoisuutta. Italiassa koirat paritetaan hyvän ulkonäön ja menestyksen perusteella. Juuri yhtäkään koiraa ei lonkkakuvauteta, minkä seurauksena voi syntyä hyvinkin ikävästi lonkkavikaisia koiria.

Romeon Italialainen kasvattaja oli sanonut Marisalle, että nyt on syntynyt kaksi valioyksilöä ja hän halusikin antaa ne Marisalle tänne Suomeen. Hmm... valioyksilöä...ja millähän perusteella. Tänään lonkkakuvattiin myös Romeon veli Jimi. Jimillä oli D/C lonkat ei nekään kovin hyvät olleet. Lisäksi Jimillä todettiin hidas sydämen syke ja toinen puoli sydämestä oli normaalia isompi. Myös Romeolla todettiin olleen liian iso sydän ja vieläpä jotakin ongelmaa ristiselässä.

Nämä ongelmat voivat mös olla liitoksissa Romeon jaloissa oleviin iho-ongelmiin, joista kerroin aiemmin. On hyvin mahdollista, että Romeo nakertelee jalkojaan sen takia, että ne ovat jatkuvasti puutuneet tai niitä särkee. Syitä voi olla monia, mutta nyt en olekkaan enää niin varma, että kyseessä olisi enää pelkkä ruoka-allergia. Tiedähäntä, mutta viikon päästä meidän pitäisi varata taas aika kontrolliin, jolloin voimme keskustella eläinlääkärin kanssa myös tästä asiasta lisää. Palaan siis asiaan kun tiedän lisää.

Selvää on kuitenkin se, että meidän Romeon eliniänodote ei ole niin pitkä kuin esimerkiksi Oskulla, mutta ainakin me pyrimme antamaan Romeolle parhaan mahdollisen elämän, josta se ei olisi Italiassa voinut kuvitellakkaan :)

P.S. Marisa naureskeli Romeon puudelikampaukselle ja olis niin halunnut trimmata koko koiran sellaseks puudelin näköseks. Haha :D

Joululomailua

Voih, niin se joulu taas oli ja meni. Kuten moni muukin on voivotellut, niin tänä vuonna ei oikein ollut sellaista täydellistä joulufiilistä ja siksi se ehkä tuntuikin menneen ohi ihan silmänräpäyksessä.

Me käytiin sunnuntaina lahjojenjakokierroksella. Saatiin lauantaina ostettua viimoset lahjat ja vietiin kaikille kavereille kivat "pienet" lahjakassit. Tänäkin vuonna mun tee-se-itse-lahjani oli jo tutuksi tullut one-piece haalari, josta sainkin jo kovasti kiittelyjä. Ihanaa kuulla, että niistä on tykätty. Haalareiden lisäksi ostettiin jokaiselle vielä jotain pientä kivaa lisäksi, kun kerrankin ollaan molemmat rahoissa :D Edellisinä vuosina ollaan annettu vaan jotain köyhää saati yhtään mitään. Nyt haluttiin sitten vähän korvata niitä edellisiä vuosia :)

Jouluaatto meni mukavasti. Heräsin ysin aikaan ja laitoin puuron kiehumaan. Siinä joulupukin kuumaalinjaa kattellessani soitin mutsin, broidin ja hänen avopuolisonsa meille puurolle ja joulusaunalle. Taisin siinä yhdet joulutortutkin käräyttää, mutta kyllä nekin kaupaksi meni :D

Joulusaunailujen jälkeen lähdettiin käymään Antin porukoilla ja syötiin massut täyteen kinkkua ja laatikoita. Mukavasti pallomahaisina vierittiin sitten olohuoneen puolelle ja katseltiin meiän Kanarian reissun kuvia.

Ilta meni nopsaan ja alettiin raahautumaan takas kotio. Jaksoin katsoa pari jaksoa Supernaturalia ja sitten meninkin jo nukkumaan.

Joulupyhät menikin siinä sitten Supernaturalia maratoonina katsellessa. Niisk, nyt on taas koko seasoni katsottu kokonaan ja menee taas vuosi seuraavaa kautta odotellessa. Pyöööh. Noh onneks meillä on vielä Sons of Anarchyn yksi kausi kattomatta :D

Mutta niin. Siinä se joulu tosiaan meni. Ei taidettu oikeestaan tehdä oikeen mitään muuta ku syöty vaan ihan sikana kaikkee :D Glögiä ja pipareitakin tuli muutama vedettyä...

Tonttulakkitehtailija

Lupasinhan kertoa vielä vähän lisää mun tonttulakkitehtailuistani. Tosiaan viime viikolla aloin tekemään meiän Raskasta Joulua porukalle mustia tonttulakkeja.

Leikkasin vaan suorilta kankaasta jonkunlaisen kolmion ja ompelin siihen tuon karvareunuksen, mutta siitä tulikin aivan liian pieni. Noh seuraavasta tulikin sitten liian iso. No johan nyt on prkl.

Lopulta keskityin vähän enemmän ja loin ihan kunnon tonttulakkikaavan. Laskeskelin huonolla matikallani tasasivuisen kolmion mittoja yms ja onnistuin viimein luomaan juurikin sopivan kokoisen tonttulakin.

Loppujen lopuksi taisin tehdä yhteensä 5 tonttulakkia, joista kaksi oli tuommoisia vaaleanpunaisia. Tytöille vaaleanpunaiset ja jätkille sitten mustat.

Näillä mentiin sitten Raskasta joulua kuuntelemaan. Laitoin vieläpä Joulun kunniaksi tuommoisen punaisen mekon, jonka kävin edellisenä päivänä juurikin tätä tilaisuutta varten ostamassa H&M:stä :D Tonttulakki sai kyllä kyytiä siinä yleisön seassa hyppiessä ja pomppiessa, koska se oli vaan ihan tajuttoman kuuma!

Nyt mulla on onneks kaava valmiina, jos joltain kaverilta vielä puuttuu lakki, niin tänne vaan pyyntöä niin laitan koneella suristaen tonttulakin tulemaan :D

Raskasta Joulua 2013

Meiän kaveriporukassa on jo perinteeksi muodostunut, että mennään Joulun aikaan katsomaan Raskasta Joulua konserttia ja tänä vuonna olikin jo kolmas perättäinen vuosi kun ollaan käyty nauttimassa hyvästä musiikista. Edellisisllä kerroilla ollaan oltu Nosturissa, mutta tänä vuonna Raskasta Joulua konsertti olikin vähän erillainen. Nimittäin tänä vuonna se olikin Raskasta Joulua kiertue ja he ovatkin kiertäneet jo ympäri Suomea, kunnes perjantain he esiintyivät Helsingissä Kulttuuritalolla.

Ennen konsettia, me käytiin syömässä Weeruskassa. Meitä oli yhteensä kuusi henkeä, joten oltiin varattu pöytä etukäteen. Halusin ottaa kerrankin jotain vähän erikoisempaa ja valitsin poronkäristystä. Valitettavasti se oli aivan liian suolaista minun makuuni, enkä pystynyt syömään siitä kuin hädin tuskin puolet. Taina otti myös samaa ja hänkään ei pystynyt syömään sitä kokonaan. Onneksi saatiin ne kuitenkin puoleen hintaan, niin ei sitten niin kauheasti jäänyt harmittamaan.

Ruokailun jälkeen käveltiin kulttuuritalolle ja päästiinkin saman tien sisään. Ehdittiin nauttia yhdet juomat ja pian konsertti jo alkoikin.

Raskasta Joulua julkaisi taas tänäkin vuonna uuden levynsä ja siinä oli monta uuttakin biisiä mukana. Uusia laulajiakin oli liittynyt mukaan remmiin. Niin kuin esimerkiksi niin ihana nallekarhumies Antti Railio, joka lauloi uuden suosikkibiisini Enkelikellon. Toinen suosikkini on Toni Kakkon laulama Jouluksi kotiin.

Uusien biisien lisäksi kuultiin myös tietysti kaikkien suosikki Varpunen jouluaamuna ja mitähän muita kaikkia. Konsertti kesti ainakin kaksi ja puoli tuntia, joten melkeimpä voisin väittää, että he lauloivat oikeastaan kaikki biisit, mitkä ovat levyttäneet :D No ehkä ei ihan, mutta kaikki mitä vaan muistan Petteri Punakuonosta Ave Mariaan soitettiin.

Uutuutena tänä vuonna oli myös naissolisti Amaranthesta tuttu Elize Ryd, joka lauloi ruotsinkielisen laulun Julen är här. Hänellä on kyllä todella kaunis ääni, mutta tuli pieni myötähäpeän tunne kun hän yritti laulattaa yleisöä biisillä, jota he eivät ehkä välttämättä osaa juuri yhtään. Ainakaan itse en osaa kyseisestä biisistä kuin juuri tuon Julen är här, kohdan :D

Pyroja ei Kulttuuritalolla polteltu, mutta paperisilppusade ja valotikut sateli yleisöön. Joku taliaivo ei vaan tajunnut jakaa niitä tikkuja eteenpäin, että reunayleisökin olisi saanut osansa. Noh ei maha mittään. Oli kyllä kivan näköistä kun yleisö täyttyi loistavista valoista, jotka heilui nätisti hitaan biisin tahdissa puolelta toiselle.

Huvittavin hetki oli ehkäpä se kun Varpunen Jouluaamuna lähti soimaan ja yleisö lauloi kovempaa kuin Marco Hietala ja hänen oli pakko lopettaa laulaminen ja tokaista " meinaatteko laulaa tätä sitten vielä kotimatkallakin" :D Lopulta Marco vielä laulatti yleisöä entistä kovempaa.

Illan lähestyessä loppuaan, asteli levy-yhtiön heppu lavalle ja jakoi jokaiselle esiintyjälle Platina-levyt myyntimenestyksen kunniaksi. Tänä vuonna Raskasta Joulua suorastaan räjäytti koko potin.

Sellainen Jouluperinne tällä kertaa. Keikan jälkeen kipitettiin kiltisti kotiin... tai no Antin faija haki meidät koirien kanssa ja päästiin mukavasti kotiin nukkumaan.

Kiireiden keskeltä

Aattelin tulla heittämään pikaheipat tänne bloginkin puolelle. Mul on ollut nyt tän viikon ihan järjetön kiire. Oon väkerrelly joululahjoja ja mustia tonttulakkeja. Jep mustia, koska Raskasta Joulua :D Kerron niistä vielä lisää erikseen, mutta tänään ollaan siis menossa kuuntelemaan joululauluja Kulttuuritalolle.

Eilen oltiin sitten taas siellä eläinlääkärillä Romeon kanssa. Ronsu rassukka rauhoitettiin ja siltä ajeltiin kuonosta karvat ja puhdistettiin kaikki ruvet ja karsta. Sillän on siis kuonossa jokin bakteerin aiheuttama ihotulehdus ja se on sitä rapsutellut ja se on mennyt tosi ikävään kuntoon. Onneksi kuitenkin eläinlääkäri sanoi, että se kuono näytti niiden karstojen ja karvojen alla paremmalta kuin hän oli odottanut ja nyt meillä onkin sitten tuommoinen onneton tötterökoira.

Kuvassa Romeo on vasta palannut eläinlääkäristä vielä pahasti tokkuraisena ja Osku ihmettelee, että mikä kaverilla on vikana. Ronsu on ilmeisesti lievästi sanottuna *ittuuntunut tuohon tötteröön, kun se yrittää haastaa riitaa Oskun kanssa ja nyt Osku vähän jopa pelkää tuota tötteröä. Voi olla, että Ronsulla on ollut vähän krapulainen olo ja ei sen takia voinut sietää kaveria lähellään. Noh toivottavasti saadaan pian tuo iho kuntoon niin voidaan ottaa tuo inhottava tötterö pois. Saatiin paljon kaikenlaisia hoito-ohjeita tuolle kuonon iholle ja sitten vielä Ronsun jaloille. Ilmeisesti myös Romeon taipeissa ja kintereissä on pientä tulehdusta ja niitä pitäis sitten suihkutella kortisonisuihkeella päivittäin. Voi meiän pientä potilasta. Varmaa syytä näille iho-ongelmille ei voida sanoa, mutta mitä ilmeisemmin Ronsulla on jokin allergia. Nyt siis ei auta kuin testailla, mikä ruoka sopii meiän pikkuiselle parhaiten. Huhhei siinäpä vasta prosessi, joka tulee kestämään piiiiitkäään. Ainiin ja Ronsulla olis lonkkakuvaukset 30. joulukuuta. Johan nyt on häppeninkiä.

 

Kivalla aasinsillalla siirrytäänkin aiheeseen ruoka. Nimittäin me saatiin tänä vuonna firmalta taas ihan kivat joululahjat. Viimevuotisten iPadien jälkeen olin jo ihan varma, ettei vähään aikaan tule mitään lahjoja, mutta toisin kävi. Saatiin reipas 6 kg lihaa ja juustoja.  

Ihan hervottoman kokosia leikkelepakkauksia ja nakkeja ja pekoniakin riittää ainakin neljähenkiselle perheelle. Itseasiassa sitä tässä varmaan ollaan vähän haettukkin. Mutta juu. Yksi kauppakassillinen tuli raahattua kotiin ja nyt on jääkaappi täysi. Sanoisinko, että ihan hyvä lahja taas tälläkin kertaa. Kiitos vaan! 

 

Mutta sellaset pikaheipat tällä kertaa. Tänään tosiaan ollaan menossa kavereiden kanssa syömään jotain sapuskaa ravinteliin ja sitten mennään tanssimaan astetta raskaamman joulumusiikin tahdissa :) Palaillaan taas, kun mullakin alkaa viimein loma, niin pitäis olla vähän enemmän aikaa kirjotella tännekkin. Morot!

Joulukriiseilijä

Mun joulufiilikset heittelee laidasta laitaan. Välillä mä oisin niin valmis jo juhlimaan joulua ja mul ois kauheesti kaikkee suunnitelmia, mut sit taas energiat tekee totaalisen katoamistempun ja mä en jaksakkaan tehdä enää yhtään mitään. Sitten iskeekin jo tutuksi tullut kriiseily siitä, että miten mun aika riittää kaikkeen.

Okei ensinnäkin mun oli tarkotus tehdä eilen megalomaaninen joulusiivous, mut suunnitelmat vähän muuttu, kun päätettiinkin lähteä eläinlääkäriin. Romeolla on nyt viimeaikoina ollut kuono ihan kamalassa kunnossa, kun se rapsuttelee sitä ihan vimmatusti, niin se iho on jo ihan rikki. Sitten kun se on ihan ruvilla, ni se repii niitä rupia ja seuraavaks se onki jo ihan verillä. Aateltiin, et nyt se ei oo menossa enää ku huonompaan suuntaan, joten parempi kävästä lekurilla.

Romeo oli lääkärin käsittelyssä tosi nätisti ja rauhallisesti. Lääkäri pääs tutkimaan ihan kunnolla koko kropan, mutta kun siitä kuonosta ois pitäny ajella kaikki karvat, niin se ei sitten enää ollutkaan niin kivaa. Varattiin uusi aika torstaille, jolloin Romeo rauhoitetaan ja lääkäri pääsee tutkimaan kunnolla niitä kuonon rupia. Romeo sai mukaansa antibioottikuurin, mutta mitään virallista oireiden aiheittajaa se lääkäri ei vielä keksinyt. Se voi olla joku bakteeri tai sit Romeolla voi olla myös jokin allergia. Toivottavasti selviää.

Perjantai-ilta menikin sitten siellä lekurissa. Tänään mun oli tarkoitus aloittaa hieman joululahjojen metsästys. Halusin kuitenkin nukkua hieman univelkojani pois ja käytin koirut pitkällä aamulenkillä, joten shoppailu jäi nyt väliin. Suunnitelmissa olis myös erilaisten lahjojen tekeminen itse, mutta en nyt mitenkään meinaa saada mitää aikaiseksi. Tilasin massiivisen kasan kankaita kangastorista ja niistä pitäis tehhä kaikkee. Ostin myös pari kivaa kuviollista kangasta, joista ajattelin kokeilla tehdä pari simppeliä hamosta. Mutta katsotaan sitten mitä saan aikaseksi.

Jeps. Sellanen laiskiainen täällä taas kuittailee tällä kertaa. Mukavaa lauantai-iltaa kaikille!

Koiranomistaja(ko?)

Ajattelin tarttua Iitan haasteeseen liittyen Iltalehden kirjoittamaan artikkeliin, mistä tietää olevansa koiranomistaja. Lets see monta kohtaa mä voin itse näistä allekirjoittaa :D

1. Olet aina ylenpalttisen tervetullut kotiisi.  
No siis tottakai olen :D

2. Pissan ja kakan aikataulujen seuraaminen kuuluu läheisesti jokaiseen päivääsi.   
Jep, ja me aina Antin kanssa keskustellaan myös siitä minkälainen kakka sieltä on tullut :D

 3. Sisäinen lepertelijäsi on ottanut vallan persoonastasi. 
On onhan nuo koirat vähän niinku meiän pikku vauveleita :)

4. Kutsut koirien pissaamista sähköpostien vaihtamiseksi. 
Öö, en.

5. Tiedät keinoja, joilla kiinnittää vastaantulijoiden huomio ulkona pois seurueestasi.
Tietäisinki! Kerran yks ohitse pyörällä ajava naikkonen pysähty ihan varta vasten silittelemään meiän koiria. 

6. Olet miettinyt muita useammin onko pakastepussi vedenpitävä. 
Enpä ole tullut ajatelleeksi asiaa.

7. Kaikki lautasesi on "esipesty" astianpesukonetta varten. 
Ei kuulu meidän tapoihin. Piimämukin annan nuolla puhtaaksi, ni mun ei itse tarvitse sitä esipestä :D

8. Tunnet lähialueen koirat nimeltä, mutta et niiden omistajia. 
Haha, niin totta :D Maggie on ihan Oskun bestis.

9. Tunnistat koirien omistajat vain koiriensa kanssa, et kaupungilla ns. kaupunkivaatteissa. 
Hyvin mahdollista.

10. Kaikkien takkiesi taskuissa on koirankakkapusseja. 
Ei pidä paikkaansa! Meillä on hihnassa niin kätevä pussukka niitä varten.

11. Keväisin muistat, miltä tuntuu kuulua parjattuun vähemmistöön.
Ai puhutaanko tässä nyt taas niistä keltaisista lumihangista ja kakkakikkareista keskellä tietä lumihankien sulettua reunoilta?

12. Huomaat joskus heiluttelevasi takapuoltasi puolelta toiselle innostuessasi paljon jostakin asiasta. 
Haha sen haluisin nähdä :D

13. Ihmettelet ihmisiä, jotka tunnelmoivat kaatosadetta tai paukkupakkasta sohvannurkassa. 
No ei siellä ulkona nyt niin hirveen kauaa tarvi olla, etteikö sitä ehtis itekki vähän tunnelmoimaan.

14. Et osaisi kuvitella aamujasi ilman ulkoilua. Etkä iltoja. Etkä jouluaattoa, sairauslomapäiviä tai romanttista iltaa kumppanin kanssa. 
Antti hoitaa aamut ja illat ;) Jouluaattona varmasti löytyy halukkaita koiranulkoiluttajia. Johonkin ne koirat aina vaan hävii kun mennään käymään Antin porukoilla :D

15. Et ymmärrä, miksi ruokapöydässä lausutussa lauseessa "Ottako tätä vielä joku vai annetaanko koiralle" olisi jotain ihmeellistä. 
Ei ei ei. Meillä ei anneta koirille mitään ruokaa pöydästä. 

16. Kun muilla on kuumina päivinä mukanaan vesipullo, sinulla on myös lautanen.
Mulla ei ole lautasta vaan koirille oma juomapullo, missä on kätevä korkkijuomakulho.

 17. Leuan asettaminen polvelle ja katseen nostaminen ylös on mielestäsi vastustamattomin ele maailmassa. 
No väitätkö ettei muka ole :D

18. Tunnet lähiseudun tienvarsien tolppien ja lyhtypylväiden ominaispiirteet kuin omat taskusi. 
En jaksa kiinnittää ulkoillessani niin paljoa huomiota moisiin.

19. Märän nenän kosketus tuntuu sinusta suloisimmalta asialta maailmassa. 
No onhan se aika söpöä, mutta meiän koirien nenut on kyllä melko kuivia. Tykkään ihan ite tökkiä niitä :D

20. Olet oppinut, että haistelemalla toden teolla jokaista asiaa saa maailmasta paljon enemmän irti.
Nyt meni vähän ohi.

21. Et säikähdä, jos astut pimeässä vinkuvan ja limaisen asian päälle.
Normipäivä.

22. Sinusta on luonnollista keskustella sähkekielellä. 
Siis?

23. Et joudu tekemään mitään yksin. 
Niin no eihän nuo koirat paljoo mitään tee, mut seuraa saa aina :D

24. Hädän tullen sinulla on aina uskollinen apuri.
Romeo on kyllä kieltämättä aika tehokas varashälytin. Pienikin rasahdus väärään aikaan väärässä paikassa ni lähtee sellaset hälyhaukut käyntiin, et koko kylä herää. No ei ihan :D

25. Käyt välillä salaa jääkaapilla.
Ei kuulu tapoihin.

26. Käyt salaa yksin myös lenkillä.
Miks ihmeessä? Osku on mitä mainioin personal trainer.

27. Olet oppinut uudestaan leikkimään.
Se on kyllä aika luontaista, mutta juu kyllä sitä on tullut harrastettua enemmän.

28. Tiedät, että harmaantuminen ei tarkoita sitä, etteikö yhä voisi leikkiä. 
Vooih :')

29. Saatat puhua ihmisille salakielellä tekemisistäsi.
Jälleen kerran. Miks ihmeessä?

30. Jääkaapin avaaminen on teillä erittäin merkittävä tapahtuma.
Ei meillä.

31. Olet tottunut siihen, että syömistäsi, ruuanlaittoasi ja kauppakassin purkamistasi tarkkaillaan tiiviisti - aina. Et ole keittiössä koskaan yksin. 
Perustarkastuksethan on aina tehtävä, mutta sen jälkeen pojat siirtyy johonkin nurkkaan nukkumaan. Ei meillä ole koskaan mitään annettu.

32. Tiedät koirien ymmärtävän puhetta. Ainakin sinun koirasi ymmärtää. Sen vain näkee. 
Osku ainakin, mutta tosta meiän italiaanosta en oikein tiedä :D

33. Syödessäsi tunnet aina olevasi joko todella julma tai sitten todella lepsu kasvattaja.
Haha I'm mean! Buahahahahaaa.

34. Selostat tekemisiäsi jatkuvasti ääneen. 
Ihan perus, mutta mä en kyllä välttämättä tarvi siihen ominaisuuteen edes koiraa.

35. Et ymmärrä, miksi koiraa ei saa viedä esimerkiksi kahvilaan, uimarannalle tai verovirastoon.
Ymmärrän hyvin. Nämä meiän pojat on muutenkin aina ihan joka paikassa hyppimässä ja pomppimassa.

36. Häpeät kyyditessäsi ystäviä ja tuttavia, sillä autossasi haisee ja penkit ovat kauttaaltaan epämääräisten läikkien ja karvojen peitossa. 
Meiän koiruista ei lähde karvaa ja epämääräisten läikkien varalta meillä on penkillä pyyhe. Ei ongelmaa. Yleensä siellä haisee joku ihan muu.

37. Et tule toimeen ilman tarraharjaa ja siitä on aina tarra loppu. 
Kuten edellä. Ei ole karvaongelmaa, paitsi trimmauksen jälkeen :)

38. Heräät öisin käpertyneenä sängyn reunalle, sillä ystäväsi makaa keskellä sänkyä poikittain. 
Päin vastoin. Havahdun yöllä siihen, että joku pikku kippura on ahdistettu sängyn reunalle, kun meikä makaa poikittain :D

39. Käyt harvoin jos ollenkaan lomamatkoilla.
Ei pidä paikkansa. Meillä on hyvät hoitoverkostot.

40. Kiirehdit aina töistä kotiin ja sosiaalinen elämäsi saattaa olla rajoittunutta.
Totta. Kotiin kiiruhdan koiria viemään ulos, mutta sosiaalinen elämä on rajoittunutta luultavasti ihan toisten asioiden takia :D

41. Et osta enää trendikkäitä ja kauniita vaatteita, vaan lenkkeilyyn ja ulkoiluun sopivia käytännöllisiä goretex-vaatteita. 
Ne käytännölliset ulkoiluvaatteet on kyllä lisääntynyt...

42. Tiedät, mitä tarkoittavat lyhenteet PEVISA, FCI ja ROP. 
Tuosta PEVISAsta en tiedä, mutta FCI on roturyhmä (esim. noutajat, vesikoirat) ja ROP on muistaakseni "rotunsa paras" arvo koiranäyttelyissä.

43. Asuntosi remonttia tai sisustusta ei tehdä esteettisyyden ehdoilla. Parketti ei tule kysymykseen ja mattojen sekä sohvan väri määräytyvät koiran värin mukaan. 
Sitten kun me joskus ostetaan se oma kämppä niin luultavasti remonttia tehdään just sen takia, että se olis mahdollisimman käytännöllinen. Esim. keittiössä vois olla sellanen laattalattia, mikä on helppo pestä :D

44. Ihmisissä, jotka eivät pidä koirista, on mielestäsi jotain epäilyttävää.
No eikö muka ole! Kuka nyt ei koirista tykkäis.

Allekirjoitan näistä väitteistä alle puolet. Ehkä mä vielä totuttelen tähän koiran omistajan elämään :D

P.S. Haha nuo fontit on nyt ihan sekaste :D

Laiskalle tekemistä

Mul on sellanen en fiilis, et tänä jouluna en tarvii mitään joululahjaks. Harvinaista, koska ainahan mä nyt jotain haluun :D Mutsi kysy, mitä toivon joululahjaks. Sanoin, että "leffalippuja". Haha, oonko mä tullu vanhaks vai mitä ihmettä?

Tai sit mulla vaan on jo kaikki mitä mä haluun ja/tai voin ostaa kaiken ihan itte. Niinku esmes mä oon nyt tilaillu CDON.comista vaikka mitä. Lähinnä mun lemppari tv-sarjoja, mutta myös musiikkia. Nimittäin joulumusiikkia :D

Kuten jo perinteeksi on muodostunut, niin me ostettiin taas liput Raskasta Joulua konserttiin ja mä ajattelin fiilistellä sitä vähän jo etukäteen. CDON.comissa onkin mukava joulutarjous, että kaks cd:tä saa hyvään tarjoushintaan ja löysin sieltä sattumalta pari vanhempaa Raskasta Joulua-levyä. Lisäksi tämä uusin levy oli ihan mukavaan tarjoushintaan :) Ensi viikolla sit pidetään pienet pikkujoulut kavereiden kesken ja mennään nauttimaan teemaan kuuluvasta musiikista.

Muita viimeaikaisia löytöjä CDON.comista on ollut mm. nämä:

Supernatural, Puumanainen ja Sons,...ah niin mun lemppareita ja niistä julkaistiin viimein uusimmat tuottikset pohjoismaisena julkaisuna. Girlsistä olen lukenut paljon hyvää ja olenkin halunnut sitä katsoa, mutta olen sen aina missannut kun se on tullut telkusta. Löysin kuitenkin tarjouksen missä sai kaksi tv-sarjaa ~30:llä, joten olin samantien myyty. Tuo Viisi Legendaa leffa löytyi eurolla ja tuota Great Gatspyä olen himoinnut jo pitkään 3D Bluerayna.

Eli nyt siis saa mun puolesta sataa vaikka kissoja ja koiria. Mulla on ihan mukavasti katsottavaa, kun painun sohvan pohjalle lämpimän peiton ja glögin ja pipareiden kanssa :D Voi, tule jo joululoma, tule.

Maailmanmatkalainen

Hola! Elossa ollaan vielä. Ajattelin vaan tulla ilmoittamaan, että ei olla jääty jumiin Kanarian myrskyihin, vaan tultiin maanantai-tiistai välisenä yönä ehjinä kotiin. Tai no ehjinä ja ehjinä. Saatettiin ehkä potea massiivista krapulaa kotiinlähtöpäivänä, mutta kerron siitä lisää myöhemmin.

Ekana iltana Kanarialla satoi kaatamalla vettä. Siinä vaiheessa meillä oli jo vähän epätoivoinen olo, mutta onneksi seuraavana päivänä alkoikin jo aurinkokin mukavasti lämmittämään ja sainpa siinä ensimmäiset rusketusrajatkin aiheutettua. Tosin minähän en juurikaan rusketu, joten myönnettäköön, että käräytin nahkani heti ensimmäisenä päivänä. Mutta onneksi on tehokasta after sunia ja kärvähtänyt nahka oli taas seuraavana päivänä enää muisto vain.

Otin reissusta reilu 500 kuvaa, mutta ennen kuin kerron matkastamme sen enempää, odottelen vielä Tainan kamerasta kuvia, koska siellä on mitä luultavemmin myös minustakin jokunen otos. Luultavasti muutama enemmän kuin omassa kamerassani :)

Kaikin puolin matka oli erittäin onnistunut. Puerto Rico oli paikkana varsin mielenkiintoinen. Siellä hotellit on rakennettu sellaisiin järkyttävän korkeisiin rinteisiin ja saatiinkin kävellä sellaiset reippaat 700 rappusta joka päivä päästäksemme hotelliltamme alas keskustaan ja taas uudestaan sieltä takas ylös. Mutta kerron seikkailuistamme vielä lisää myöhemmin kuvien kera.

P.S. Mitä ihmettä Blogger oikeen tekee näille kuville X_x

Jotakin lämpöistä

Koko viikon oon vaan pessy pyykkiä. Joka päivä yks tai kaks koneellista. Ensimmäistä kertaa koskaan mun pyykkikori on täysin tyhjä ja voin hyvillä mielin lähteä maailmalle ja palata kotiin matkalaukullisen kanssa... pyykkiä :D

Nää päivät ennen lomalle lähtöä on ollu yhtä odottelua, mutta odotellessakin ehtii tehdä kaikenlaista. Kuten vaikka sukat. Haha. No olihan mun nyt pakko yhet villasukat neuloa talven kunniaks. Ostin Prismasta söpön väristä lankaa ja neuloin sen mukana tulleen ohjeen mukaiset sukat.

Okei ensinnäki se koko oli ihan liian suuri ja se kärkikavennus oli tyyliin luokkaa lapaset. Noh ei maha mittää. Aina oppii kaikkea uutta :D Jalkaan nuo sukat kuitenkin päätyivät ja toivottavasti saan pian riisua ne pois, kun lähdemme huomenna kohti lämpimämpiä ilmastoja.

En varmaan ehdi matkalta kirjotella mitään, ellei wlan yltä altaalle :D, mutta kunhan palaan ja saan kuvat siirrettyä koneelle, kerron varmasti taas kilometripostauksen matkastamme. Eipä mulla tässä oikeestaan muuta. Kohta häippästään Tainalle ja varmaan kokkaillaan jotain sapuskaa ja sit koitetaan saada unta vähän palloon, niin jaksetaan huomenna herätä ajoissa. Heh mua huvittaa, et huomenna aamulla me herätään tavalliseen tapaan maanantaiaamuun, mutta työpaikan sijaan suunnataankin lentokentälle :D voispa kaikki maanantait olla sellasia.

Saamaton odottelija

Hola! Vielä ollaan elossa, vaikka vähän näyttäiski siltä, ettei mulla ole elämää :D

 

Loman odotus on kasvanut jo niin suureksi, etten meinaa saada enää mitään aikaseks. Töissäkin vaan lagaan jotain ja kun pääsen kotiin, teen ruokaa, pesen pyykkiä, katson HIMYMiä ja meen nukkumaan. Voisko tää viikko kulua yhtään nopeammin! Päivät on kyl onneks kulunu suht nopeesti tällasella sisällöttömälläkin elämisellä. Pian on jo viikonloppu ja päästään pakkailemaan matkalaukkuja :D

 

Lentohan lähtee siis vasta maanantaina, joten ehditään viettää vielä kokonainen viikonloppu ennen sitä. Sunnuntaina mennään Tainalle ja Jesselle yöksi ja jännätään Tainan kanssa yhdessä lähtöä. Jesse parka joutuu olemaan vielä yötöissä ja tulee kuulemma suoraan töistä kentälle :D Mitähän siitäkin tulee...

 

Itse reissusta mulla ei ole vielä mitään odotuksia. En itse ole vielä koskaa Kanarialla käynyt, joten ainakin uusia kokemuksia ja nähtävyyksiä on luvassa. Siellä pitäis olla ihan lämminkin, mitä odotellaankin jo ihan innolla. Ja jos ei säät suosi, niin Jesse lupas ottaa glögiä mukaan niin voidaan vaikka linnottautua meiän hotellihuoneisiin ja viettää railakasta pikkujoulua :D No ainakin ollaan hyvässä seurassa. Ajattelin kyllä kuitenkin pakata maskin ja snorkkelin matkalaukkuun, jos vaikka pääsiskin johki pulahtamaan.

 

Mutta joo, mä jatkan taas tätä no-lifetystä, niin palaillaan taas ehkä vähän paremman sisällön kera.

Punaista ja valkeaa

Okei ensinnäkin, mä näen kohta punaista jos näen enää yhtään enempää postausta blogi awardseista tai Nälkäpelin ensi-ensi-illasta. Siis, mä rakasta kaikkia niitä muoti- ja lifestyleblogeja, joita myös 5000 muuta lukijaa rakastaa, mut oikeesti jotain omaperäisyyttä nyt kehiin. En jaksa enää selata niitä samoja kuvia eri kuvakulmasta ja samoja sepustuksia hyvästä seurasta ja ilmaisesta ruuasta. Varmasti vaan kateellisena täällä avaudun, mutta kun ne on jo niin nähty. Sama kans kaikki ne "saatu SheInsidelta" jutut....arghhh! No en edes mee niihin sen enempää. Pakkohan jotain on syyttää mun rahan menosta, kun tämmönen mainonnan orja olen :D haha.

No missä mä sitten oon ollut ja huidellut. Kotona.

Viime viikonloppu meni kattellessa kun Antti pelasi GTA V:ttä. Tämäkin varmaan jokaisen seurustelevan naisen painajainen, mutta tosiaan Antti sai lainaksi sen pelin faijaltaa. Aivan, luit oikein. Isältään! Mutta vain viikonlopuksi :D Ja siis ei mulla oo mitään sitä peliä vastaan. Se on ihan hullun hauska ja viihdyttävä, mut sit ku kuuntelee sitä auton moottorin hurinaa 24/7, ni sit kieltämättä kyllä alkaa vähän ärsyttää. Niimpä tuhlasin omaa aikaani katselemalla tabletilta How I met your motheria.

Ää olen jäänyt ihan koukkuun! Rakastan tuota sarjaa! Voisin jopa sanoa sen olevan uusi Frendit. Siinä on sarja johon en kyllästy viidennekymmenennenkään(sanahirviö) katselukerran jälkeen.

HIMYMhän on siis jo vanha sarja. Ensimmäinen tuotantokausi julkaistiin muistaakseni joskus vuonna 2005, mutta jostain syystä sekoitin sen silloin Don't tell mamaan ja ihmettelin ihan tosissani, että miksi kaikki yhtäkkiä on innostunut jostain homppelijutuista :D (No en tajuu itekkään miten mä ne sekotin noin pahasti). Sivuutin sen siis silloin ihan totaalisesti, mutta nyt olen katsellut näitä jaksoja Netflixistä ja olen täysin koukussa.

Yks päivä mä katoin HIMYMiä samalla kun mä laitoin ruokaa :D On se tabletti vaan niin kätevä...

Sarjassa näyttelee myös yksi mun lempparinäyttelijättäristäni, Alyson Hannigan. Alyson oli mun ehdoton lemppari aikoinaan Buffy vampyyrintappajassa näytellessään hahmoa nimeltä Willow. Voi niitä aikoja kun Buffy tuli vielä telkkarista ja me yritettiin kaverin kanssa valvoa myöhään, että oltais nähty se, mutta jotenkin aina onnistuttiin nukahtamaan kesken valvomisen :D Pitäneepä joskus kattoa Buffytkin uudestaan kokonaan läpi. Ja koska Seth Green <3

Mutta palataampa taas takaisin aiheeseen. Eli olen nyt siis HIMYMissä jossain toisen tuotantokauden loppupuolella ja siinähän siis Lily ja Marshal menee naimisiin, mistä päästäänkin hienolla aasinsillalla päivän toiseen aiheeseen. Nimittäin häihin.

Käytiin eilen ihanan tulevan kesän morsiamen kanssa katselemassa hieman hääpukuja. Jee, vähän kivaa! Vaikka häihin on vielä piiiitkä aika niin päätettiin katsastaa eräs käytettyjä hääpukuja myyvä liike, Lovebirds. Kyseessä oli suloinen pikku putiikki Runeberginkadun varressa Helsingissä.

Siellä oli paljon todella kauniita mekkoja ja hyvään hintaan. Tavallisestihan häämekko voi maksaa jopa 1500 euroa, mutta tuolla niitä sai puolet halvemmalla ja ne oli siltikkin todella laadukkaassa kunnossa.

 

Tuleva morsian sovitteli useampaakin mekkoa, mutta yksi oli ylitse muiden. Kun tuntee löytävänsä sen oikean, niin siitä ei kyllä hevillä pääse yli. Niinpä ei auttanut kuin kävellä kassan kautta ulos ja mekko matkaan :D Kaasotkin ovat jo hirmu innoissaan tulevista häistä, nimittäin morsiammesta tulee ihan mielettömän kaunis. Iiih!

 

Vähän iski kateus kaasoillekkin, että jos ihan pikkasen saatais itekkin sovittaa :D Mutta jätettiin tällä kertaa mekot narikkaan ja äkkiä ulos. Seuraavaksihan tietysti taistellaan siitä, että saadaan kaasoille sellaiset mekot mitkä sopii molemmille. Ja voin sanoa, se ei tule olemaan helppoa. Ollaan meinaan aikamoiset ääripäät ykköskaason kanssa :D 

 

Jepni, sellasta taas tällä kertaa. ENÄÄ VIIKKO RIEMULOMAAN KANARIALLA!! :D Palaillaan taas.

 

naku lagotto = nagutto

Trimmasin jokunen aika sitten meiän koirien turkit vähän käytännöllisemmiksi kurakelejä varten. Vielä ei ole lunta satanut tänne etelä-Suomeen, niin ollaan siltä loskapaskalta säästytty, mutta kosteilla säillä tuommoinen lagoton turkki kerää aikas mukavasti hiekkaa mukanaan sisälle.

Kyllä. Se on se sama suklaanruskea koira, joka meille tuli viime talvena :D Romeosta tuli nyt valkosuklaan värinen koiruus. Ai että miten ihanalta tuntui kun sain leikattua ne paksut huovuttuneet pohjavillat pois kokonaan. Menihän tuo turkki tosi lyhyeksi, mutta se kasvaa nopeasti. Ei varmasti ehdi sataa edes lunta ennen kuin tuo turkki on jo kasvanut pienelle kiharalle. EI siis tarvi olla huolissaan, että meiän koirille tulisi kylmä. Romeon trimmauksesta on vasta kaksi viikkoa ja tuntuu, että siitä olis jo kuukaus kun se ei ole enää parimillinen se turkki.

Marisakin totesi, että tämä kuva Romeosta olis hyvä niille uuden koiran ostajille, jotka haluu ruskean pennun :D Koskaan ei tiedä mitä siitä vielä kasvaa.

Oskun trimmasin vasta viime viikonloppuna. Oskun karva on hieman sileämpää ja ohuempaa kuin Romeon karva, joten Oskun turkki tais mennä pikkasen ehkä liiankin lyhyeksi. Jossain kohdissa se meni ihan sängelle...oops. Oskulla on myös paha tapa esittää draamaqueenia/kuningasta, kun tehdään jotain mistä se ei tykkää. Se aina kääntyy katsomaan mua suoraan silmiin sellaisella bambikatseella ja toivoo mun lopettavan tyhmän trimmailun :D Hahah sorry, mut ei tehoo muhun. Kuhan nyt vaan seisot selkä suorana niin ei tule haavereita xD Jep, näin meillä.

Nuo nagutot on muuten ihan mielettömiä lämpöpattereita. Naapurin tätikin sanoi Romeota ulkona silittäessään, että tää koirahan on ihan kuuma. Tuossa lyhyessä karvassa onkin aina niin mukava lämmitellä käsiään ^_^

Eikö olekkin hassua miten turkki muuttaa ilmettä niin paljon. Oskukin menis hyvin jostain ihan muusta rodusta kuin lagotosta. Myös se, kun silmät näkyy kokonaan, antaa koiralle ihan uuden ilmeen. Kyllä lagotot on vaan niin ihania!

Movember

On varmaan sanomattakin selvää, et oon vähän ehkä liikaakin innostunut tosta Pixlr Express sovelluksesta mun puhelimessa :D

 

Yritin yks päivä piristää Krisun työpäivää tällä "salainen ihailija" -kuvalla, mut myöhemmin tajusinki, et täähän on ihan selkee movemberkuva.

 

Ja siis jos joku ei tiedä mitä Movember tarkoittaa, niin se tulee sanoista moustache (viikset) ja November (marraskuu) ja sen tarkoituksena on tuoda paremmin esiin tietoutta miesten eturauhassyövästä ja ylipäätään terveydestä.

 

Kuulemma tuo viiksien kasvatus villitys juontaa juurensa johonkin australialaisten miesten pubissa käytyyn vetoon, mutta siitä tulikin lopulta ihan kansainvälinen villitys miesten keskuudessa.

Siitäpähän tiedätte!