Cake monster

Viime viikolla oli jos jonninmoista juhlittavaa, Muun muassa kahdet synttärit ja no ne baby showerit. Alkuviikosta oli ensin Antin isän synttärit ja perjantaina oli vielä Antin siskon synttärit, joten me päätettiin Antin kanssa leipoa heille kakku.

Me saatiin joskus joulun alla mutsilta semmonen Fazerin kori, mikä oli täynnä erilaisia Fazerin suklaatuotteita. Kattelin sitten netistä, että mitäs niistä vois tehdä ja löysin Fazerin superhelppo suklaakakku ohjeen. Vakuutuin ohjeen helppoudesta niin, että sitä oli heti pakko päästä kokeilemaan. Ja kakusta tuli, kuin tulikin, ihan täydellinen. Vaikka en olekkaan useimmiten kovin tyytyväinen uunimme paistotasaisuuteen, niin tämä kakku ei edes palanut pohjasta, vaan oli täydellisen tiivis, mutta pehmeä koostumukseltaan. Ja se maku.... voi hyvä isä, miten taivaalliselta se maistuikaan pienellä marianne crush vivahteellaan. Suosittelen kokeilemaan! Helppoa ku mikä! Mutta varokaa suklaaövereitä :D

Pakko myös vähän juhlia sitä, että meiän koirat ei ole tapelleet nyt jo kohta neljään viikkoon :D woohoo! Tuntuu pidemmältä, kun en itse ollut viimeksi todistamassa tuota yhteenottoa, vaan pojat oli sillon hoidossa Marisalla ja olivat ilmeisesti vähän kilpailleet nartuista. Nooh ymmärtäähän tuon.

Aluksi pidettiin molemmilla kuonokoppia, mutta Osku oli niin masis, että otettiin se siltä pois kokonaan. Pian Ronsukin alkoi olla taas niin iloisella tuulella, että otettiin jo senkin kuonokoppa pois, eikä mitään yhteenottoja olekkaan sitten tapahtunut. Pitää varmaan koputtaa puuta, mutta musta tuntuu, että se Ronsun leikkaus on sittenkin tehonnut. Ulkonakin huomaa, ettei Ronsu enää ole niin kiinnostunut hajuista, kun taas Osku kiskoo kieli sinisenä jokaisen nartun merkin perässä. Vielä ei voi Oskua leikkauttaa, jos Marisa keksiikin jotain sen varalle.

Pojat on olleet viimeaikoina ihan tosi iloisia ja ne on leikkinyt nyt tosi paljon yhdessä. Painimista on ollut nyt melkein joka päivä ja Ronsukin on taas innostunut enemmän leikkimisestä, kun ennen Osku sai olla koko ajan yllyttämässä, mutta Ronsu ei lähtenyt mukaan, ei sitten millään.

Osallistuin facebookissa Sissoksen kilpailuun, missä piti lähettää kuva koiran tekemistä tuhoista heidän facebook-sivuilleen ja eniten tykkäyksiä voittaa palkinnoksi parempaa pureskeltavaa koirille. Noh minä sitten läpällä laitoin sinne yhden vähän vanhemman kuvan pojista, kun ne oli löytänyt yksin ollessaan meiän vessapaperi varaston ja pistänyt sen ihan pieneksi silpuksi :D No sieltä sitten vastattiin, että laitappas yhteystiedot tulemaan, niin he lähettävät hieman postia. Sieltä sitten tuli tuommoinen superhieno leatherman-vinkulelu ja Ronsu oli siitä ihan pähkinöinä. Niin innoissaan, että onnistuikin jo melkein tuhoamaan sen. Haha. Mukana paketissa oli myös vähän kivaa omistajillekkin, nimittäin pikkuinen pussi karkkia :D Jee.

Kevät on siis lähtenyt oikein mukavasti käyntiin ja paljon kaikkea mukavaa on vielä luvassa. Aloitettiin mm. erään vanhan luokkalaiseni kanssa suunnittelemaan astetta massiivisempaa luokkakokousta, johon olisi tarkoitus kutsua kaikki vuonna 2004 Pakilan yläasteelta valmistuneet. Kaverini loi aluksi läpällään sellaisen facebookryhmän, johon kutsui mahdollisimman paljon jengiä ja jengi sai sitten levittää kutsua eteenpäin. Nyt siellä ryhmässä on jo 99 JÄSENTÄ!!! ihan mieletöntä. Tästä tulee vielä niin huippujuttu, etten malta odottaa.

Pysykäätten kuulolla ;)

Pieniä ja isoja kikkuroita

Käytiin viime sunnuntaina taas Marisalla trimmauttamassa meiän Ronsu. Tällä kertaa siis ajettiin koko koira koneella alas. Käytiin itseasiassa jo noin kuukausi sitten trimmauttamassa Ronsua, mutta sillon huomattiin, että Marisan trimmerissä ei ollut enää tarpeeksi terävää terää leikkaamaan Ronsun turkkia, joten meidän piti tyytyä saksiin. Saksilla trimmaaminen onnistuu myös ihan hyvin, mutta siinä tuppaa aina olemaan se huono puoli, että parin päivän jälkeen trimmaamisesta, se pohjavilla nousee pystyy ja lopulta näyttää ihan järkyttävältä hattaralta. Marisa kävi kuitenkin ostamassa uuden terän trimmeriin ja me päätettiin ottaa trimmailut kokonaan uusiksi.

Nyt on Ronsulla viimein ihanan tasainen ja sileä alas ajettu turkki. Hitsi miten hyvää jälkeä sillä trimmerillä saakaan. Pitää varmaan seuraavaksi itekkin satsata moiseen laitteeseen. Se tulee olemaan taas pieni sijoitus, kun nuo trimmerit ei meinaan ole kovinkaan halpoja, ainakaan jos haluaa tarpeeksi tehokkaan laitteen näiden koirien kikkuroiden lyhentämiseen.

Oskulta ei tällä kertaa(tai ainakaan vielä) ajettu turkkia alas, mutta mun oli ihan pakko vähän trimmailla sen rastoittunutta naamaa. Lopulta leikkasinkin koko kuonon karvat ihan lyhyeksi ja Oskulle tulikin tuommoinen hirmuisen soma puudelilookki. Näyttää ihan hassulta :D Lagotot on niin hauskoja kun niitä voi käytännössä muokata ihan minkä vaan näköiseksi. Ei ainakaan kyllästy helpolla, haha.

Marisalla käydessä päästiin taas ihailemaan ihan pikkuisia kikkuroita, nimittäin Oskun serkun, Martan, pentuja. Okei ne oli vielä niin pieni, ettei niillä ihan vielä ollut turkki kiharalla, mutta kovaa vauhtia nekin siitä kihartuu.

Siellä ne pikkuiset vaan nukkuivat vieretysten toistensa varpaat suussa ja milloin missäkin :D Ihania pikkusia. Muistuu taas mieleen kun käytiin ekaa kertaa katsomassa lagottojen pentuja ja siellä se meiänkin Osku aikoinaan ryömi.

On ne koirat vaan niin ihania <3

Tuloksia

Romeon eläinlääkäri soitti eilen ja kertoi, että allergiatestin tulokset ovat jo tulleet. Yllättävän nopeasti muuten tulivatkin. Sehän me jo tiedettiinkin, että jokin huonepölyallergia sillä on, mutta nyt tarkennettiin vielä, että mikä pöly. Kävi ilmi, että Romeon allergia on oikeastaan pahin mahdollinen, eli miltei kaikki.

En tiedä oikeita lääketieteellisiä termejä, mutta yritän selittää mahdollisimman selvästi. Eli normaalisti erilaisiin allergeeneihin reagoivat veren arvot ovat jotain luokkaa 150 ja Romeolla ne oli reippaasti jopa yli 600-900. Korjatkaa jos puhun ihan puuta heinää, mutta pointti oli kuitenkin se, että ne erottuivat ihan selkeästi. Ja ne mihin Romeo reagoi on tietysti pölypunkki, varastopunkki, jauhopunkki ja mahdollisesti myös jotkut ötökät, kärpäset tai muut vastaavat. Kuulemma torakkakin oli nousemassa määrin, mutta niihin ei toivottavasti törmätä, ainakaan kovin usein.

Jos joku ei siis tiedä, niin varasto- ja jauhopunkki elelee kuivamuonassa ja, noh jauhoissa. Se miten esim. varastopunkin lisääntymistä voi estää, on säilyttää ruoka pakkasessa, mutta koska tämä kyseinen testi ei kerro aiheuttaako allergiaa ne varastopunkin jätökset vai se itse proteiini, niin me nyt suljetaan kuivamuona kokonaan pois kuvioista. Todennäköisesti aletaan nyt barffaamaan(bones and raw food) koko lauma, niin ei tarvi jatkossa enää riidellä ruoastakaan enempää.

No pölypunkin kaikki tietääkin. Eli ei auta kuin pitää kämppä koko ajan putsis kliin. Eli pölypunkin välttämiseen auttaa ihan jo säännöllinen imurointi ja raskaiden verhojen välttäminen jne. Ei siltä tietenkään voi kokonaan välttyä, mutta ehkä sen vähentäminen helpottaa huomattavasti Romeon oireisiin. Petipaikka otettiin nyt toistaiseksi pois, koska se oli ehkä pahin mahdollinen pölynkerääjä, eli fleecekankaalla päällystetty itsetekemäni koiranpeti ja toinen on näitä perus karvamattoja mitä saa eläinkaupoista halvalla :D

Onhan se sääli kuulla, että meidän koiralla on näinkin brutaali allergia, mutta kyllä me tästä vielä selvitään. Nyt on ainakin saatu vastaukset kaikkiin kysymyksiin ja toivottavasti pysytään kaikki muuten terveinä.

Jos joku kamppailee myös samojen ongelmien kanssa, niin pistäkää ihmeessä kommenttia. Tietoa jakamalla voidaan auttaa itse kutakin :)

Ei muuta kuin mukavaa Tiistai-päivää!

Trimmauspalvelus

Mä en tiedä onkse tuo sään hirvittävä lauhtuminen vai mikä, mut mua on viime aikoina väsyttäny ihan tajuttomasti heti ku pääsen töistä kotiin. En siis oo jaksanu tehä oikeestaan mitään vaikka hirveesti tekis kyl mieli askarrella kaikkee kivaa.

No mä sit otin itteäni edes sen verran niskasta kiinni, et lupauduin trimmaamaan yhen kaverin äidin koiran. Ja siis ihan lagotto oli kyseessä, että oli ihan tuttua hommaa luvassa, vaikkakin olenkin vasta trimmailut vain näitä meiän poitsuja. Ainoa eri asia oli se, että kyseessä olikin tyttölagotto, Frida nimeltään :)

Fridan omistaja ei kehdannut enää vielä Fridaa kasvattajalleen trimmattavaksi, koska oli kuulemma saanut vähän torua takkuisesta turkista. Kieltämättä aikas tuuheassa kunnossahan Frida sitten olikin :D Tytsyä vähän jännitti, kun oli ihan uudessa paikassa ja sitten vielä trimmattavanakin, mikä ei ehkä ole koiran mielestä sitä kaikkein mukavinta puuhaa, mutta nätisti se jaksoi kuitenkin seistä pöydällä. Oli ihan mielenkiintoista trimmata tyttöä, kun on aina niin tottunut varomaan näitten meiän poitsujen vehkeitä :D Oikeastaan nyt voin todeta, että poikia on helpompi trimmata, ainakin tässä tapauksessa, koska Fridalla oli haaroväli ihan täynnä semmoista liuskoiksi huovuttunutta takkua ja sinne ei sakset niin helposti taivukkaan. Toki jos tätä ongelmaa ei ole, niin tytöt on varmasti helpompiakin trimmata.

Frida ei ollut lopulta edes niin kovin pahasti takussa mitä odotin. Ainoastaan vatsa oli enemmän päässyt takkuun ja sitten se kaikkein mielenkiintoisin takkupesäke mitä olen koskaan nähnyt, oli Fridan häntä. Siis ensinnäkin siinä oli valehtelematta ainakin 15 cm ylimääräistä ja se oli jotenkin ihmeellisesti huovuttunut itseensä kiinni eli siis se häntä oli sellainen ihan tiiviiksi huovuttunut pötkö. Kaiken lisäksi sen päälle oli kasvanut sellaista ihan sileätä ja suoraa karvaa, mikä ei vaikuttanut yhtään lagottomaiselta. No minäpä tartuin haasteeseen ja löysin kaiken sen huovuttuneen karvan alta viimein Fridan häntäluun ja nyt se onkin sitten aikamoinen siimahäntä :D Nooh äkkiä se taas kasvaa. Pitäis varmaan meiänki poitsuilta taas vähän trimmata häntiä kun ne on kohta taas semmoset puuhkat ettäh.

Noin puolentoista tunnin trimmailun jälkeen Frida oli viimein valmis ja tytteli oli iloinen päästessään alas trimmauspöydältä. Eikä aikaakaan, kun meiän ahdistelevat pojat olivatkin jo sen ympärillä. Onneksi omistaja tuli pian pelastamaan Fridan ahdistelevilta kosijoilta ja oli erittäin tyytyväinen koiransa uuteen lookkiin. Huh. Siitä tulee aina niin hyvä mieli kun voi tehdä toisen iloiseksi :)

Trimmailujen jälkeen olin taas ihan kuitti ja meinasin samantien sammua sängylle vaikka kello oli vasta seitsemän. Onneksi Osku tuli herättelemään, että ei vielä mennä nukkumaan, kun vielä pitäisi tehdä ruokaa ja käydä suihkussa...

Lopulta kuitenkin sammuin kuin saunalyhty joskus puol kympin aikaan ja päivä oli taas pulkassa.

Voi meiän pientä potilasta

Käytiin tänään taas Jokikunnan eläinsairaalassa, mutta tällä kertaa oltiin kuvauttamassa meiän Romeon lonkat. Minkäänlaisia odotuksia ei tuloksista ollut, mutta epäiltiin jo kovasti, että hyviä lonkkia sillä ei varmastikkaan ole. No ei niin ollutkaan. Tulokseksi tuli E/E, mutta mitä luultavemmin ne tulokset jätetään julkaisematta KoiraNetissä, koska Marisa näki parhaakseen lähettää nämä tulokset nyt vaan suoraan Italiaan.

Italiassa Lagottojen kasvatus on vähän erilaista kuin täällä Suomessa. Esimerkiksi Romeo tuli sellaisesta kennelistä, jossa niitä koiria kasvatettiin sellaisessa pienessä häkkirakennuksessa. Minkä seurauksena esim. Romeon juomataito on vähän kyseenalaista, koska niille koirille tuli vettä vain tiettyyn aikaan päivästä ja sitä tuli sellaisesta automaatista, josta koiran tulisi itse tajuta sitä pyytää. Täällä meillä kotona Romeo tykkääkin aina upottaa koko kuononsa juomakulhoon ja sen takia meillä onkin aina keittiön lattia ihan märkä :D

No, mutta joka tapauksessa, siellä Italiassa ei panosteta kovinkaan paljoa koiran geneettiseen terveyteen. Esimerkiksi Romeon suvussa on hyvin paljon ns. sisäsiittoisuutta. Italiassa koirat paritetaan hyvän ulkonäön ja menestyksen perusteella. Juuri yhtäkään koiraa ei lonkkakuvauteta, minkä seurauksena voi syntyä hyvinkin ikävästi lonkkavikaisia koiria.

Romeon Italialainen kasvattaja oli sanonut Marisalle, että nyt on syntynyt kaksi valioyksilöä ja hän halusikin antaa ne Marisalle tänne Suomeen. Hmm... valioyksilöä...ja millähän perusteella. Tänään lonkkakuvattiin myös Romeon veli Jimi. Jimillä oli D/C lonkat ei nekään kovin hyvät olleet. Lisäksi Jimillä todettiin hidas sydämen syke ja toinen puoli sydämestä oli normaalia isompi. Myös Romeolla todettiin olleen liian iso sydän ja vieläpä jotakin ongelmaa ristiselässä.

Nämä ongelmat voivat mös olla liitoksissa Romeon jaloissa oleviin iho-ongelmiin, joista kerroin aiemmin. On hyvin mahdollista, että Romeo nakertelee jalkojaan sen takia, että ne ovat jatkuvasti puutuneet tai niitä särkee. Syitä voi olla monia, mutta nyt en olekkaan enää niin varma, että kyseessä olisi enää pelkkä ruoka-allergia. Tiedähäntä, mutta viikon päästä meidän pitäisi varata taas aika kontrolliin, jolloin voimme keskustella eläinlääkärin kanssa myös tästä asiasta lisää. Palaan siis asiaan kun tiedän lisää.

Selvää on kuitenkin se, että meidän Romeon eliniänodote ei ole niin pitkä kuin esimerkiksi Oskulla, mutta ainakin me pyrimme antamaan Romeolle parhaan mahdollisen elämän, josta se ei olisi Italiassa voinut kuvitellakkaan :)

P.S. Marisa naureskeli Romeon puudelikampaukselle ja olis niin halunnut trimmata koko koiran sellaseks puudelin näköseks. Haha :D

Kiireiden keskeltä

Aattelin tulla heittämään pikaheipat tänne bloginkin puolelle. Mul on ollut nyt tän viikon ihan järjetön kiire. Oon väkerrelly joululahjoja ja mustia tonttulakkeja. Jep mustia, koska Raskasta Joulua :D Kerron niistä vielä lisää erikseen, mutta tänään ollaan siis menossa kuuntelemaan joululauluja Kulttuuritalolle.

Eilen oltiin sitten taas siellä eläinlääkärillä Romeon kanssa. Ronsu rassukka rauhoitettiin ja siltä ajeltiin kuonosta karvat ja puhdistettiin kaikki ruvet ja karsta. Sillän on siis kuonossa jokin bakteerin aiheuttama ihotulehdus ja se on sitä rapsutellut ja se on mennyt tosi ikävään kuntoon. Onneksi kuitenkin eläinlääkäri sanoi, että se kuono näytti niiden karstojen ja karvojen alla paremmalta kuin hän oli odottanut ja nyt meillä onkin sitten tuommoinen onneton tötterökoira.

Kuvassa Romeo on vasta palannut eläinlääkäristä vielä pahasti tokkuraisena ja Osku ihmettelee, että mikä kaverilla on vikana. Ronsu on ilmeisesti lievästi sanottuna *ittuuntunut tuohon tötteröön, kun se yrittää haastaa riitaa Oskun kanssa ja nyt Osku vähän jopa pelkää tuota tötteröä. Voi olla, että Ronsulla on ollut vähän krapulainen olo ja ei sen takia voinut sietää kaveria lähellään. Noh toivottavasti saadaan pian tuo iho kuntoon niin voidaan ottaa tuo inhottava tötterö pois. Saatiin paljon kaikenlaisia hoito-ohjeita tuolle kuonon iholle ja sitten vielä Ronsun jaloille. Ilmeisesti myös Romeon taipeissa ja kintereissä on pientä tulehdusta ja niitä pitäis sitten suihkutella kortisonisuihkeella päivittäin. Voi meiän pientä potilasta. Varmaa syytä näille iho-ongelmille ei voida sanoa, mutta mitä ilmeisemmin Ronsulla on jokin allergia. Nyt siis ei auta kuin testailla, mikä ruoka sopii meiän pikkuiselle parhaiten. Huhhei siinäpä vasta prosessi, joka tulee kestämään piiiiitkäään. Ainiin ja Ronsulla olis lonkkakuvaukset 30. joulukuuta. Johan nyt on häppeninkiä.

 

Kivalla aasinsillalla siirrytäänkin aiheeseen ruoka. Nimittäin me saatiin tänä vuonna firmalta taas ihan kivat joululahjat. Viimevuotisten iPadien jälkeen olin jo ihan varma, ettei vähään aikaan tule mitään lahjoja, mutta toisin kävi. Saatiin reipas 6 kg lihaa ja juustoja.  

Ihan hervottoman kokosia leikkelepakkauksia ja nakkeja ja pekoniakin riittää ainakin neljähenkiselle perheelle. Itseasiassa sitä tässä varmaan ollaan vähän haettukkin. Mutta juu. Yksi kauppakassillinen tuli raahattua kotiin ja nyt on jääkaappi täysi. Sanoisinko, että ihan hyvä lahja taas tälläkin kertaa. Kiitos vaan! 

 

Mutta sellaset pikaheipat tällä kertaa. Tänään tosiaan ollaan menossa kavereiden kanssa syömään jotain sapuskaa ravinteliin ja sitten mennään tanssimaan astetta raskaamman joulumusiikin tahdissa :) Palaillaan taas, kun mullakin alkaa viimein loma, niin pitäis olla vähän enemmän aikaa kirjotella tännekkin. Morot!

naku lagotto = nagutto

Trimmasin jokunen aika sitten meiän koirien turkit vähän käytännöllisemmiksi kurakelejä varten. Vielä ei ole lunta satanut tänne etelä-Suomeen, niin ollaan siltä loskapaskalta säästytty, mutta kosteilla säillä tuommoinen lagoton turkki kerää aikas mukavasti hiekkaa mukanaan sisälle.

Kyllä. Se on se sama suklaanruskea koira, joka meille tuli viime talvena :D Romeosta tuli nyt valkosuklaan värinen koiruus. Ai että miten ihanalta tuntui kun sain leikattua ne paksut huovuttuneet pohjavillat pois kokonaan. Menihän tuo turkki tosi lyhyeksi, mutta se kasvaa nopeasti. Ei varmasti ehdi sataa edes lunta ennen kuin tuo turkki on jo kasvanut pienelle kiharalle. EI siis tarvi olla huolissaan, että meiän koirille tulisi kylmä. Romeon trimmauksesta on vasta kaksi viikkoa ja tuntuu, että siitä olis jo kuukaus kun se ei ole enää parimillinen se turkki.

Marisakin totesi, että tämä kuva Romeosta olis hyvä niille uuden koiran ostajille, jotka haluu ruskean pennun :D Koskaan ei tiedä mitä siitä vielä kasvaa.

Oskun trimmasin vasta viime viikonloppuna. Oskun karva on hieman sileämpää ja ohuempaa kuin Romeon karva, joten Oskun turkki tais mennä pikkasen ehkä liiankin lyhyeksi. Jossain kohdissa se meni ihan sängelle...oops. Oskulla on myös paha tapa esittää draamaqueenia/kuningasta, kun tehdään jotain mistä se ei tykkää. Se aina kääntyy katsomaan mua suoraan silmiin sellaisella bambikatseella ja toivoo mun lopettavan tyhmän trimmailun :D Hahah sorry, mut ei tehoo muhun. Kuhan nyt vaan seisot selkä suorana niin ei tule haavereita xD Jep, näin meillä.

Nuo nagutot on muuten ihan mielettömiä lämpöpattereita. Naapurin tätikin sanoi Romeota ulkona silittäessään, että tää koirahan on ihan kuuma. Tuossa lyhyessä karvassa onkin aina niin mukava lämmitellä käsiään ^_^

Eikö olekkin hassua miten turkki muuttaa ilmettä niin paljon. Oskukin menis hyvin jostain ihan muusta rodusta kuin lagotosta. Myös se, kun silmät näkyy kokonaan, antaa koiralle ihan uuden ilmeen. Kyllä lagotot on vaan niin ihania!

Löytöjä ja tekemisiä

Kiirettä meinaa vähän pukata :D

 

Käytiin perjantaina Antin kanssa tsekkaamassa se uusi kauppakeskus Kaari. Siellä oli aikamoinen hulina ja hälinä, mut eipä sieltä oikeen mitään tarttunut mukaan...kauheesti. En oikeen tarvii mitään, ni ei tullu sen erityisemmin kierreltyy kauppoja, mutta nopeasti vilkaistuna ainakin Sokos oli tosi näyttävän näköinen ja ah niin ihanan tilava ja valoisa. Siellä ois varmaan ollu jotain avajaistarjouksiakin, mut en jaksanut jäädä tutkimaan sen tarkemmin.

 

Eksyttiin kuitenkin kiertelemään Clas Ohlsonia, kun etsiskelin mun Halloween asuuni vähän askartelutarvikkeita. No niitä ei kuitenkaan löytynyt, mutta voi että löysin maailman söpöimmän herätyskellon :D

 

Ihana söpö Lego Stormtrooperhan se siinä. Hinta oli aika riipaseva, joten en olis muuten ostanut mutta jouduin kuitenkin harkitsemaan vielä toisen kerran, koska meillä todella on tarvetta herätyskellolle. Anttia ei meinaan saa ylös kirveelläkään ja se usein nukkuukin pommiin, varsinkin kun sen hieno smurffiherätyskello on jo ihan mäsänä kaikkien niiden pöydältä tippumisten jälkeen. Mutta en olis parempaa kelloa voinut löytää. Harmi vaan, ettei herätysäänenä ole mahtavaakin mahtavampi Star Wars teemamusiikki :D Se olis ollu vielä piste iin päälle. Noh toivotaan, että tällä kuitenkin saa Antin hereille.

 

No lähti sieltä Clasolta mukaan vielä uudet jouluvalotkin, koska Osku tais pistää edelliset poskeensa. Että sellasta.

 

Käytiin sitten vielä ruokaostoksilla Prismassa. Ostettiin ihan laittoman paljon mässyä. Siellä oli metrilakuja 12kpl/10€ ja 8kpl patukoita 2 eurolla ja kantsuboxi 3,99€, jossa on siis varmaan kilo karkkia. Sen lisäksi siellä oli vielä maistiaisia jostain uusista snackseista, joita oli sitten pakko ostaa ja jostain syystä oli pakko ostaa vielä juustonaksujakin. Järkkyä. No oli niille juustonaksuille ihan hyväkin syy.

 

Ostettiin nimittäin Alkosta punaviiniä...no koska Trifula. Kultainen tryffeli ja lagotot ja Osku ja Romeo :D Tarviiko enempää sanoakkaan.

 

 



Oskun kennelnimihän(Tubero d'oro) viittaa kullankeltaisen tryffeliin. Tai en tiedä ihan varmaksi, mutta sanakirjan mukaan d'oro on ainakin kullankeltainen ja pikaisella googlettamisella löysin, että Tubero viittaa mukulaan. Veikkaampa siis, että kyseessä on juurikin tämä kullankeltainen möykky eli tryffeli :) Hehih, meiän oma pikku tryffelinenä.

 

Trifula olikin oikeastaan ihan hyvän makuinen punaviini. Mä en yleensä kovinkaan paljoa tykkää punaviinistä, mutta Trifula oli suhteellisen miedon makuinen ja maistui erittäin hyvältä juustonaksujen kanssa x) Pitää ostaa toistekkin.

 

Lauantai meni siis mässytellessä, mutta sunnuntaina oli pakko ottaa itteään taas niskasta kiinni ja tehdä vähän meikän Halloween asua. Antin asu on viimeinkin valmis ja mun asusta puuttuu vielä yksi todella tärkeä osa. En ihan vielä paljasta omaa asuani, mutta tässä pieni sneak peek siitä mitä olen Antille väsännyt. 

No ei varmaan sano paljoa, mutta tuollaisen nakkipipon siis tein Antille ihan täysin käsityönä. Toivottavasti sitä osataan edes vähän arvostaa, koska siihen meni niin mielettömän paljon aikaa >.<

No ehkä mä omin sen sit itelleni pipoksi tai jotain muuta mukavaa :D

 

Tämä viikko tulee varmasti menemään hirveällä kiireellä ohi, koska tekemistä vielä riittää ja paljon. Himassa pitäis tehdä suursiivous ja sitten kun kaikki paikat on siivottu ja niin levitellään kaikki Halloween koristeet joka paikkaan :D haha kiitti näist. Ken leikkiin ryhtyy....

 

Joo palaillaan taas jahka kerkiän takas koneen ääreen raportoimaan :D

  

Hyvinkäällä näyttelyissä

Eilen oltiin taas Spanielliiton erkkareissa Hyvinkäällä, johon olin molemmat pojat ilmoittanut. Edellisistä näyttelyistä, missä itse olen ollut mukana, on jo sen verran aikaa, että oli taas kaikki opit ihan kadoksissa.

Marisan selkä oli sen verran huonossa kunnossa, että lupauduin viemään molemmat pojat kehään, vaikkakin jännitinkin handlausta taas liikaa. Tiedän, tiedän. Oma syyhän se on, jos ei ole harjoitellut tarpeeksi, mutta uskottelin itselleni, että ei se nyt niin vaikeata voi olla.

Huomasin, että siellä näyttelyissä oli taas ne tutut samat naamat, joiden kanssa oltiin kilpailemassa. Kokeneita harrastajia siis minuun verrattuna. Tajusin hävinneeni jo siinä vaiheessa, kun pennut astuivat kehään ja seisoivat paremmin kuin meidän pojat yhteensä. Siis oikeesti ne pennut oli jo niin hyvin koulutettuja, että suorastaan alkoi hävettää oma amatöörisyyteni.

Kun viimein oli vuorossa juniorluokan urokset, piti meidän astua Romeon kanssa kehään. Tuomari arvioi jokaista koiraa ihan järjettömän kauan ja meikä sai Romeon seisomaan ehkä noin viideksi sekunniksi kerrallaan, kunnes se taas iski kankkunsa maahan. Marisa varmaan katsoi kauhuissaan kentän reunalta, että "ei, ei Laura mitä sä teet? Mihin ovat opit kadonneet". Sanos muuta, siinä kohtaa toivoin vaan arvostelun olevan jo ohi ja pääsisin pois kentältä. Tuomari kuitenkin antoi kohtuu hyvät arvostelut ja tokaisi vain Romeon ristiin kulkevasta takapäästä, mikä on siis aivan totta. Romeo niin sanotusti keimailee. Tulokseksi tuli EH eli Erittäin Hyvä.

Antti oli tällä kertaa kameran takana ja räpsikin niitä ihan kiitettävän määrän. Hyvä sinänsä, koska niitä hyviä kuvia löytyi niiden vajaan 300 kuvan joukosta, ehkä just sen viisi kuvaa. Selaillessani niitä kuvia huomasin kuinka naurettavalta se näyttää kun olet koiranäyttelyssä ja koirasi vain istuu edessäsi ja minä seison siinä kuin mikäkin pöljä. Seisota nyt sitä koiraa! Eih, ei ollut minun päiväni tänään.

No pian oli avointen urosten vuoro ja Osku pääsi vuorostaan kehään. Siinä luokassa oli tällä kertaa vain kaksi koiraa ja olisi ollut hyvät mahdollisuudet, mutta eih. Oskukaan ei suostunut seisomaan seurassani vaikkakin osaa sen jo huomattavasti paremmin kuin Romeo. Tuntui, että pojat suorastaan protestoivat minua vastaan tai sitten olisi ehkä pitänyt jäädä vielä kotiin harjoittelemaan. Kaiken lisäksi Osku peitsasi koko kehän ajan. Syynä saattoi olla kovin liukas lattia, mutta minusta se ei ole koskaan peitsannut noin pahasti. Alan myös vakavasti harkita sitä koirahierojalla käymistä, jos se vaikka auttais Oskun jumittuneisiin lihaksiin.
Tuomari tokaisi, että Osku on sentään tarpeeksi iso, mutta olisi toivonut parempaa ilmaisua (expression). Ai mitä, eikö kamelikävely ollut tarpeeksi ilmeikästä :D Osku sai kaikkien aikojen huonoimman tuloksensa eli Hyvän ja veikkaampa, että tää meni taas ihan mun piikkiin koko homma. Koska Osku on muuten niiiiiin ihana pikku poitsu <3

No näillä mentiin siis tällä kertaa ja tais olla meikän viimeinen kerta. No ei vaan practice, practice... as long as it's fun.

Tilasin Oskulle netistä sellaisen MyDogDNA näytteenottopaketin, jonka avulla saadaan koirien terveystietokantaa kasvatettua ja vähennettyä epätoivottujen sairauksien jatkamista seuraaville sukupolville. Mä olisin erittäin mielelläni antamassa Oskua suvun jatkamistarkoitukseen, joten koin tuon MyDogDNA:n ihan hyväksi meillekkin. Siellä näyttelyissä oli sellainen näytteenottopiste, niin mun ei tarvinnut käydä missään eläinlääkärillä sitä otattamassa ja näytteen jälkeen sain sellaisen kortin millä mä pääsen täyttämään Oskun tiedot sinne nettipalveluun. Siellä sitten pitäisi näkyä joskus ne näytteen tulokset ja siellä pystyy myös etsimään koiralleen sopivia pareja :D Koirien deittipalvelu. Ihan mielenkiinnolla odotan mitä siellä selviää.

Näytteenoton jälkeen me päätettiin alkaa lähtemään kotio päin, mutta Romeo jäi jatkamaan näyttelymatkaansa, nimittäin Marisa vei Romeon vielä Hämeenlinnaan, jossa ovat luultavasti tälläkin hetkellä. Sieltä vois tullakkin ehkä vähän paremmat tulokset, kun meikä ei oo siellä heilumassa :D Mutta jos ei, niin meikä pääsee viimein kerimään meiän pikkuiset lampaat, eli kurakelejä varten leikataan turkit lyhyeks. Muahahahaaa. Olen odottanut sitä jo niiiin kauan :D

Mutta joo palaillaan taas. Meikä voiskin tästä lähteä hieman askartelemaan Halloween asuja. Jeps.

Kotkan näyttelyt

Päivät on kulunut hirmuista vauhtia, kun jatkuvasti on ollut kiire johonkin. Mullakin alkoi viimein loma ja heti ensimmäisenä vapaapäivänä oli herätys klo 5.50, kun lähdettiin puol seiskalta ajelemaan kohti Kotkaa. Meitä oli matkassa neljä handleria ja viisi koiraa, joten niiden lastaamiseenkin meni hieman aikaa, ennen kun päästiin matkaan.

Kotkassa oli siis koiranäyttelyt, johon myös meiän pojat oli ilmoitettu. Lagottoja oli muistaakseni yhteensä 25, joten kilpailua tosiaan oli. Meiän koirilla ei ollut tällä kertaa hyvä päivä. Katsoin vaan kauhuissani kentän reunalta, kun Romeo hyppi ja venkuloi Marisan hihnassa, kuin mikäkin kauhukakara. Mutta ei tuntunut olleen ihan paras päivä toisillakaan. Tuomari taisi olla vähän liian iso ja pelottava, kun monen muunkaan koirat eivät meinannet suostua seisomaan kunnolla tuomarin tarkastellessa niitä. Valitettavasti mulla ei ole koko reissusta yhtään kuvaa, koska jätin suosiolla järkkärini kotiin enkä ehtinyt pokkarianikaan kaivaan esiin repun pohjalta. Lagottojen vuoro kehässä alkoi jo klo 10. ja urokset ovat yleensä aina ensimmäisenä, niin meidän vuoro oli nopeasti ohi.

Romeo sai Erittäin Hyvän ja oli luokkansa neljäs. Arvostelu oli seuraava:
"Developing, good size for age. Broad & compact. Good head proportions. Good expressions. Broad & stable back. Good angulation. Needs better balanced front movement. Elbows a bit turn out. Good coat texture. Good temperament."

Kerrankin oli arviointilappu kirjoitettu selkeällä englanninkielellä :D Osku sai myös EH:n ja oli luokkansa kolmas. Arvostelu oli seuraava:
"Small, still in developing. Too much female expression. Good head proportions. Enough straight back. Good angulations. Still need better balanced movements. Good coat & temperament."

Ihan ymmärrettävät kommentit. Jotkut tykkää isommista ja jotkut tykkää ruskeista jne. Tämä tuomari tykkäsi selkeästi isommista koirista. Tuli sentään EH.

Lauantai menikin sitten aika pitkälti siellä Kotkassa. Pääsin kotiin joskus kolmen jälkeen. Pistin vaatteet ja kengät samantien pyykkikoneeseen, koska se näyttelyalue oli hiekalla ja siellä oli lätäköitä siellä täällä, joten vaatteet olivat ihan täynnä koirien kuraisia tassunjälkiä. Ei kiva. Suuntasin itsekin kylpyyn. Olin sen verran poikki, että lyysähdin loppupäiväksi sohvalle ja nukahdin katsellessani Forrest Gumpia. Siinä ehkä maailman paras elokuva ikinä <3

Sunnuntaina heräsin aikasin ja päätin leipoa kääretorttua.

Kääretorttutaikina on superhelppoa ja nopea tehdä. Täytteeksi laitoin kaapista löytyneen lakkahillon ja vielä vähän kermavaahtoa päälle. Ai että tuli maukasta. Antti tuli iltapäivällä krapulaa potien kotiin ja ehti hädin tuskin yhden palan torttua maistaa, kun paineli jo nukkumaan. Hän oli siis ollut viettämässä kaverinsa polttareita koko lauantaipäivän ja yön.

No mun lomani onkin tähän asti muodostunut pelkistä sadepäivistä, joten mä olen vain lähinnä katsellut elokuvia digiboksilta. Jes kerrankin on aikaa vähän tyhjentää sitä. Siellä on vanhin nauhotus jostain vuodelta 2010.

Tänään Romeo lähti aikaisin aamulla Ninan mukaan johonkin kesäkoiraleirille ja me jäätiin Oskun kanssa kahdestaan kotiin. Meikä tylsyyksissäni sitten päätin pistää Oskun turkin kesäkuntoon.

Harjasin ja trimmasin ja pääsin viimein käyttämään mun uusia hienoja saksiani. Ostin ne viimeksi Helsingin näyttelyistä ja ne maksoi lähemmäs sata euroa. Auts. Mutta hyvät ovat! AInakin paremmat kuin nuo mun vanhat minisakset :D

Osku ei ollu yhtään poseeraustuulella tänään.

Päähän jätin vielä tuon leijonan harjan, koska se kasvaa vähän muuta karvaa hitaammin ja mulla olis viel tarkoitus ilmoittaa pojat elokuun erkkareihin. Toivottavasti en leikannut ihan liian lyhyeksi. Saatoin vähän innostua, kun ne sakset oli vaan niin hyvät :D

Nyt me painutaan treenaamaan ja sen jälkeen ruuanlaittoon ja ah niin ihanan läskiohjelman (Biggest Loser) pariin. Varma kesän merkki kun telkusta tulee Biggest Loser :D:D

Aihetta juhlaan!

Tänään on ollut ihan mahtava päivä. Aamulla lähdettiin aikasin (ehkä vähän liiankin aikaisin) Tuomarinkylään Royal Canin KV Koiranäyttelyihin. Pojat oli taas ihan ihmeissään kaikesta siitä hulinasta ja melskeestä ja kun ympärillä vilisi vaan niin paljon erilaisin koiria.

Linnottauduttiin kaikkien tavaroidemme kera kentän laidalle heti kun vaan sinne ilmaantui tilaa. Oltiin vähän turhankin ajoissa, joten jouduttiin hetki tapittamaan keskellä kaikkea sitä tungosta. Pian sinne kuitenkin alkoi tulla muitakin meidän kenneltuttuja ja Romeon velikin parkkeerasi leirinsä siihen meidän viereen. Oli muuten ihan mielettömän hyvä aurinkoinen sää, joten piti pistää koirat kevythäkkeihinsä varjoon.

Marisa teki pojille vielä viime hetken trimmaukset ja pian olikin jo aika juosta kehään. Lagottoja oli vaan onnettomat 16 koiraa, joten ei mennyt kuin hetki ja olikin jo Romeon vuoro. Tais olla vaan yks pentu ennen juniorluokkaa.

Marisa handlas onneks Ronsun. Romeo suoriutui lopulta tosi hyvin. Se sai juniorluokassa ERI:n ja oli luokkansa toinen, paras uros kehän kolmas ja sai vieläpä varasertinkin. Ihan loistava näyttelyuran aloitus :)

Juniorluokan jälkeen olikin nuorten luokka eli Oskun vuoro astua kehään.

Meikähän se sitten menin ja handlasin Oskun ihan ite. Olin ihan pihalla kaikesta, et mitä pitää tehä ja millon pitää tehä, mut Marisa huuteli aina kentänlaidalta neuvoja :D :D

Oskukin pärjäsin ihan hyvin. Osku sai myös ERI:n ja oli luokkansa paras ja sai vielä sertifikaatin arvoinen-ruusukkeenkin. Paras uros kehässä ei päästy Oskun kanssa sijoille, mutta onneksi Ronsu hoiti sen puolen kotiin. Tais tuomari tykätä vähän isommista ja ruskeista uroksista....

Tuomari oli puolalainen ja arvostelut oli kirjoitettu saksaksi. Oskun arvostelu meni jotakuinkin näin: "Kehoon sopiva tyypillinen ja harmooninen pää. Oikeanlainen liike". Romeon arvostelu oli "Eleganttinen "ratsastaminen" (en ole ihan varma luinko oikein) kauniilla päällä. Oikeanlainen kaula. Kaunis voimakkaan kehon liike." Vähän kankeasti käännetty, mut niin noi tuomarien selostukset yleensä on, vaikka ne ois englanniks.

Marisa kyselikin jo, että lähdenkö heidän mukaan Kotkaan ja nyt kun olen jo yhdestä handlauksesta suoriutunut, niin johan meikä ilmotti Oskun sinne mukaan :D Oops.

Näyttelyiden jälkeen ajettiin kotiin. Huomasin, että perkules tänäänhän on taas Suomimatsi, joten piti äkkiä käydä vielä kaupassa hakemassa grillattavat ennen sen alkua. Meikä ostikin sitten perunoita ja tein meille valkosipuliperunoita naudan sisäfileen seuraksi. Antti toimi grillimaisterina ja piankos Timo ja Jessekin tulivat meille grillailemaan. Lätkämatsi oli ihan törkeen viihdyttävä ja JEEEEEEEE SUOMI VOITTI 7-2!!!!!
Ruuan jälkeen nautiskeltiin vielä Antin synttärisacherkakkua. Itseasiassa ihan hyväähän se oli. Rommi ei maistunutkaan niin tujusti siinä ja siitä tuli mieleen vähän joulu :D Siinä oli neilikkaa, joten se maistui ihan piparilta tai maustekakulta tai joltain vastaavalta.

Tosi kiva päivä ollut tänään. Taisin jopa palaa hiukan siellä kentällä, auts. Nyt jätkät pelailee tuos korttia ja meikä vois vaikka kattoo jotain leffaa tai pelailla kans jotain...saa nähhä mitä jaksan tehä.

Mukavaa lauantai-iltaa.

Vapaapäivä yksin, seitsemän vuotta yhdessä.

Olipas ihanaa, kun ei aamulla tarvinnut lähteä mihinkään. Tosin heräsin jo seiskalta, kun potkin Antin kerrankin ajoissa ylös ja töihin. Joteski tylsää olla yksin kotona, mut taas toisaalta ihan mukavaa taas vaihteeksi. Kunhan ensin vähän totun tähän yksin olemiseen. Olisin imuroinut koko kämpän, mutta imuri ei toiminut :D Ihme hyypiö...siivoaa vapaa-ajallaan.

Eilen oltiin Lagottotapaamisessa Kytöpuistossa ja siellä oli siis valehtelematta ainakin 30 koiraa. Jo se, että meillä oli kaks ja Marisalla kolme oli jo paljon, mutta siellä oli ihmisiäkin jo reilu kymmenkunta. Oli erikokoisia ja värisiä ja kokosia Lagottoja. Naureskeltiin vaan mitä ihmeellisimmille trimmauksille, tai oikeastaan trimmaamattomille koirille. Kerrankin meiän haukut ei ollu pahimmasta päästä :D Toisaalta ite en kestäis semmosta ihan resuista koiraa kauaa kattella, että kyllä siinä alkais pikku hiljaa sakset heilua.

Siellä niitä vaan viipotti ristiin ja rastiin. Se Kytöpuiston koirapuisto oli kyllä onneks tosi laaja ja siellä oli vähän enemmänkin tilaa koirille juoksennella.

Pojat oli niin sulosia, kun ne juoksentelivat siellä ihan omiaan ja aina välillä kävivät tarkistamassa, että ollaan vielä paikalla. Välillä katteltiinkin huvittuneena, kun pojat kävi nuuskuttelemassa vääriä ihmisiä ja lopulta, kun löytyi oikeat omistajat oli ilo suuri, mutta leikit veivät voiton ja pojat juoksivat taas omilleen.

Oskun sisaruksista ei tainnut tällä kertaa ollakkaan muita kuin Stella, Oskun sisko. Oli Stellallakin jo aika mielenkiintoinen leijonan harja :D

Siellä puistossa oli myös sellasia huonokuntoisia agilityesteitä, joita me sitten käytettiin koirien poseerausalustana. Marisa halusi saada mahdollisimman paljon koiria samaan kuvaan, mutta eihän siitä oikeen meinannut tulla mitään. Niitä oli paljon enemmänkin siinä, mutta ite ehdin ottaa kuvan vain neljästä koirasta, kun piti ekaksi vaihtaa kameraan toinen objektiivi.

Koitin ottaa kuvaa myöhemmin pelkästään Oskusta ja Romeosta, mutta lopulta Romeokin hyppäs alas "orrelta" ja poseeraamaan jäi enää vain Osku. No käy se näinkin. Osku on oikein söpö poseeraaja.

Marisan koirat onkin jo vähän taitavampia poseeraajia, kun hän asetteli ne nätisti tuommoiseen katokseen kaiteelle seisoskelemaan.

Puoltoista tuntia me siellä jaksettiin seisoskella, kun oli niin hyvä sääkin, mutta sitten hipsittiin takas kotio. Olipahan pojille ainakin paljon uusia leikkikavereita.

Valitettavasti pojat tais saada jonkun oksutaudin sieltä tapaamisesta, kun tänä aamuna Ronsulla ei pysynyt enää edes vesi sisällä ja pian Oskukin jo alkoi ykäillä. Kuulemma nyt on koirilla liikkeellä oksennustautia. Toivottavasti menee levolla ohi.

Vieläpä otsikkoon viitaten. Meillä on tänään Antin kanssa 7-vuotisvuosipäivä. Mun piti leipoa kakku, mut en taida jaksaa. Tai siis haluisin leipoa sen kakun, mut en välttämättä syödä :D Uudet terveelliset tavat jne. Ei sillä, saatiin eilen Antin porukoilta laivalta tuliaisiks karkkia, että se niistä terveellisistä tavoista. Toisaalta, enhän mä mitään dieettiä itelleni laatinu. Vaan vähän enemmän liikuntaa ja kehon puhdistumista.

Kattellaan.

Tasmanian tuholaiset

Eilen pääs oikeesti itku, kun tulin töistä kotiin. Must ois kiva joskus kirjottaa jotain kivaaki noista meiän koirista, mut ne ei oo nyt antanut juuri aihetta moiseen. Pojat on nyt olleet jo parina viikkona niin turhautuneita, että on joka päivä saanut siivota jälkiä kotiin tullessa. Eilisen jälkeen ne takit lattialla ja pahvin palaset oli pikku juttu.

Ensinnäkin heti sisään astuttuani huomasin, että Romeo oli ottanut keittiön pöydältä sipsipussin ja eugalyptus karkkipussin lattialle ja repinyt ne auki. Tiedän, että se oli Ronsu, koska Osku ei ole IKINÄ ottanut mitään ruokaa pöydältä meidän poissa ollessa, eikä hän edes ylety kunnolla pöydälle. Osku ei oikeastaan edes syö mitään ruokaa yksin ollessaan, vaikka sille jättäis nappuloita kulhoon.
Onneksi sentään suolaiset sipsit eikä eugalyptukset olleet kelvanneet koirille, mutta olivat silti levällään eteisen lattialla.

Toiseksi Romeo, taas jälleen kerran, on repinyt meidän makuuhuoneen naulakosta mun mini kånkenin(repun) ja agitreeniliivin ja raahannut ne eteiseen. Osku ei edelleenkään ylettyisi niihin. En onneksi löytänyt niistä pahemmin pureman jälkiä. Ainoastaan liivin ripustin oli revennyt irti.

Kolmanneksi löysin Antin jöngloorauspallot pureskeltuna ympäri kämppää ja jouduin valitettavasti heittämään yhden roskiin, koska se oli ihan pilalla. Ne pallot on ollut Antilla niin kauan kuin olen hänet tuntenut. Ne oli jotenkin onnistuttu kaivamaan Antin yöpöydän lokerosta.

Kaiken tämän lisäksi pojat olivat repineet pahvia, taas jälleen kerran. Noh löytyi sieltä pari lelulaatikosta haettua leluakin pitkin kämppää. Mutta siis oikeesti!!!!!!! Arghhhh!

Nyt mä ymmärrän, kun Marisa kertoi, että ensimmäinen kuukausi on mielistelyä ja kaikkea kivaa ja toinen kuukausi on hampaiden kiristelyä ja vasta sitten voi uusi tulokas olla hyväksynyt uuden kotinsa ja paikkansa. Ehkä. Murrrrr sanon minä.

Romeo on ollut meillä nyt kutakuinkin kuukauden, joten toivotaan, että tuo Marisan ennuste pitää paikkansa ja mulla on pian jotain hyvääkin kerrottavaa mun "ihanista" koiristani.

No olihan se aika sulosta kun Osku tuli nuolemaan mun kyyneleet pois poskilta :') Kyllä noista koirista vielä jotain hyvää tulee.

Agilitytreenit

Lauantaina meillä oli jo tokavikat agitreenit. Meille oli siis varattu halli kymmeneksi viikoksi ja niin se vain aika hujahti kuulkaas. Marisa heilui siellä viimeksi kameran kanssa, joten sain pöllittyä siltä pari kuvaa Facebookista.

Osku on ehkä maailman laiskin hyppääjä. Tai siis se kyllä hyppää ja kiipeilee tosi reippaasti, mut jotenki se ei vaan ole motivoitunu siihen ja se tekeeki ne kaikki temput vasta kun on aivan varma saamastaan palkkiosta. Välillä se jopa kulkee niiden esteiden ohi, koska mäkin kuljen ja tyhmänäkö mä muka pidän sitä, kun sen pitäis muka mennä paljon hankalampia reittejä pitkin.

A-esteellle Oskukin sentään juoksee suht innokkaasti. Välillä ehkä vähän liiankin innokkaasti :D

No pitihän sitä välillä treenata vähän Ronsunkin kanssa. Romeota on vielä pidettävä hihnassa, koska se tuppaa lähtemään karkuun hallin toiseen päähän, missä on tietysti samaan aikaan harjottelemassa jotain Saksanpaimenkoiria. Sinne se vaan lähtee leikkimään hengellään. Se on ehkä pikkusen hankalaa harjotella agilitya hihnan kanssa, mutta kyllä se siitä. Romeolle laitettiinkin vielä tuommonen mini este, kun se ei saisi kauheasti vielä hyppiäkkään. Pentu kun on. Romeolla sen sijaan olis ollu intoa hyppiä vähän enemmänkin. Ja kun aluksi puomi oli mitä kauhein paikka, niin nykyään Romeokin vaan juokseen sen yli, koska se on vaan niiiin kivaa.

Agility sopisikin ehkä paremmin Romeolle, kun taas kaiken maailman kuonon käyttäminen sopii paremmin Oskulle. Vaikka onhan Romeokin saanut jopa tryffelien etsinnän peruskurssin Italiassa. Ehkä me vielä sitä etsintääkin päästään taas harjottelemaan.

Loppuun vielä varsin vekkuli kuva Oskusta. Ei näytä kauhean virtaviivaiselta, vai mitä? :D Ihan ihme hömelö tuo meiän Osku.