Sitä vaan on niin vaikea hahmottaa...

...Että Romeo on vielä pentu. Se kun on jonkun verran isompi kuin Osku, niin sitä luulis, että se on jo aikuinen. Eikä esimerkiksi tekis enää minkäänlaisia tyhmiä koiruuksia. Kuten SÖIS MUN LÄPPÄRIN VIRTAJOHTOA POIKKI! Mitä Osku edellä, sen Romeo perässä.

Eihän se siis tullut minään yllätyksenä, kun Romeo saattaa välillä pölliä ihan silmienkin edessä vaikka jonkun sukan tai jotain muuta vastaavaa. Mutta se jotenkin pääsi unohtumaan, ettei sitä koiraa kannata jättää vahtimatta, sillon kun se pyörii siellä mun työpöydän alla.

No onneksi koiralle ei kuitenkaan sattunut mitään vaikka se johto alkoikin syöksemään jo aikamoista kipinää. Pistin heti uuden johdon tilaukseen, koska mulla sattuu olemaan sen mallinen läppäri, että siihen pitää kaikki erilliset osat tilata erikoistilauksena, eikä siis löydy suoraan kaupan hyllystä. No viikon-pari odotellessa.

Mukavaa maanantaita taas kaikille.

McAntti's & McLaura's

Me odotellaan Antin kanssa jo innolla grillikauden avajaisia. Ollaan suunniteltu järjestävämme kesällä kavereille pienet burgeri-iltamat, mutta meillä on vielä yksi pikku ongelma. Me ei osata tehdä täydellisen makuisia jauhelihapihvejä. Ne on aina hyvin mauttomia tai sitten niissä maistuu korppujauho tjms. Jotenka me aloitettiin täydellisen jauhelihapihvireseptin metsästys.

Aloitettiin harjoittelemaan perus lihapullilla. Laitettiin perus setit; vettä, korppujauhoja, jauhelihaa, kananmunaa ja sekalainen setti erilaisia mausteita. Pullat olivat piirun verran parempia, kuin aikoinaan, mutta niissä maistui vielä hieman liikaa korppujauhot.

Eilen kokeiltiin uudestaan, mutta tehtiin tällä kertaa jauhelihapihvejä. Vaihdettiin vesi kermaviiliin ja laitettiin kaksinverroin enemmän mausteita. Alkoihan sitä makua löytymään, mutta ehkä pikkasen liikaa suolaa :D

Ihan herkullisen näköinen ateria siitä kuitenkin syntyi.

Hampurilaisen sisälle laitettiin pihvi ja juustoa (oltermannia, kun ei oltu muistettu ostaa cheddaria), siihen päälle chili-tomaatti kastiketta ja ketsuppia. Sitten vielä salaattia ja tomaattia ja jos tykkää niin suolakurkkua. Hmmmm naammmmm. Hyvää oli. Tällä setillä kehtaa jo melkein kutsua kaveritkin syömään! Vielä ehditään vähän viilaamaan reseptiä täydellisemmäksi ennen grillikauden avajaisia ;D

I see red people

Hehehe. Hyvää Ystävänpäivää! Mä en oo tottunu hössöttämään siitä, mut tuo otsikko liittyy lähinnä siihen kun laitoin aamulla päälleni punaiset housut, punaisen villatakin ja mulla sattuu olemaan punaiset kynnet ja hiukset :D oops. Noh ollaanpahan nyt oikein Ystävänpäivä tunnelmissa sitten.

Ystävänpäivän kunniaksi laitan pari hassua kuvaa parista hassusta ystävyksestä, jotka meillä austelee kotona. Osku ja Roo(Romeo).

Siinä vasta ylityiset kaverukset. Osku ja Romeo tulee tosi hyvin toimeen keskenään vaikka ovat tunteneet vasta vajaan viikon. Pojat mutustelee luuta yhdessä ja ne leikkii yhdessä vetoleikkejä köydellä ja ne nukkuu yhdessä. Ne jopa viimeistelee toistensa ruokakupit, ettei varmasti jätetä ruokaa lautaselle :D

Toisin sanoen, meillä menee tällä hetkellä tosi hyvin. Kotiin tullessa mulla on siellä kaksi ihanaa halipusurapsutus kaveria vastassa ja sitten lähdetäänkin yhdessä lenkille. Pojat kulkee nätisti hihnoissa vierekkäin eikä Oskukaan tunnu vetävän enää yhtään niin paljoa. Kunnes Romeo nuorempana aloittaa leikkimisen ja siinähän sitä ollaan taas ihan solmussa hihnojen ja koirien ja omistajan kanssa. Roo aloittaa leikin aina jahtaamalla Oskun häntää. Pentu kun on, niin kaikkea pitää vielä vähän mutustella. Tällä hetkellä se on Oskun häntä ja korvat :D Muistan kun Helena kertoi Siiristä (Oskun siskosta) juttua, kun se pentuna aina roikkui emonsa poskivilloissa kiinni ja Neppi(emo) oli aina ihan takussa tai vähintäänkin hirvittävän rumassa trimmissä :D Kyllä tuo Roo siis on tosiaan vielä ihan pentu vaikken sitä aina hahmotakkaan suuren kokonsa takia.

Taisin viimeksi kirjotella lauantaina pikakuulumiset ennen agilitytreenejä. Agitreenit meni tosi hyvin. Me harjoiteltiin taas pienissä ryhmissä ikäänkuin pitempiä sarjoja, eli vaikkapa pari estettä ja putki jne. Me oltiin samassa ryhmässä Stellan kanssa ja tuntui, että Stellalla oli tällä kertaa eniten energiaa koko porukasta :D Antti harjoitteli Roon kanssa hihnassa, koska Roo ei tosiaankaan tule vielä luokse käskystä. Paremminkin lähtee karkuun aina tilaisuuden tullen. No mutta kuitenkin. Hyvin Rookin suoriutui matalista esteistä ja tunnelista. Kokeiltiin sitä semmosta umpitunneliakin, missä siis toinen pää on suljettuna, mutta koiran pitää löytää tiensä sen läpi itse. Saatiin Osku menemään siitä ekaa kertaa vauhdikkaasti läpi ilman, että joku olisi ollut vastassa pitämässä tunnelia auki. Rookin alkoi jo suoriutua siitä ihan itsenäisesti. Jee meillä on kohta kaksi taitavaa agikoiraa :D Tai ei. Kokeiltiin tokaa kertaa Oskun kanssa A-estettä. Se on todella jyrkkä, joten Oskukin joutui ihan tosissaan käyttämään lihaksiaan. Ilman vauhtia siitä ei olisi päästykkään yli. Lopulta Osku meni siitä todella taitavasti vauhdilla yli.

Mainitsin viimeksi myös siitä, ettei Romeo suostunut nukkumaan meidän kanssa makuuhuoneessa. Noh se tosiaan oli vain ekan yön stressiahdistus ja sekin tietysti vaivasi Romeon masua. Nykyään pojat nukkuvat nätisti makkarissa molemmat omissa punkissaan....tai millon missäkin :D Mutta ei sängyllä! Lisäksi olemme huomanneet, ettei Romeo juo enää läheskään niin paljoa vettä kuin silloin ekoina päivinä. Silloin meni helposti kulho tyhjäksi yhdessä illassa, mutta trimmauksen jälkeen vettä ei ole mennyt enää läheskään niin paljoa. Eli kyllä sitä lagottoa kannattaa trimmata jo sen koiran mukavuudenkin takia, eikä vasta sitten kun se on esim. mennyt liian takkuun, ettei sitä voi enää harjata auki. Sillä voi ihan hyvin olla liian kuuma liian pitkän turkin kanssa talvellakin.

Sellasta taas tällä kertaa. lauantaina taas vähän agilitya ja sitten me aateltiin viedä pojat joku päivä Antin porukoille päiväksi hoitoon, että Romeo pääsee vähän sosiaalistumaan muidenkin kanssa. Mökilläkin olis kiva käydä koirien kanssa. Lomaa odotellessa...

Uusi kämppis

Eilen illalla Romeo tosiaan viimein tuli meille ja pojat jaksoivatkin riekkua ja leikkiä monen monta tuntia.

Romeo on huomattavasti rauhallisempi kuin Osku, mutta kyllä siitäkin riekkuja kaverin saa.

Romeon alkuperäisestä sijoitusperheestä perheen äiti Tiina ja tytär Nina tulivat tuomaan Romeon meille. Marisakin löysi viimein perille, vaikka vähän eksyikin :D Pojat leikkivät yhdessä ja erikseen ja Marisa "riepotteli" molempia halein ja pusuin. Pian kuitenkin kello oli jo niin paljon, että vieraiden oli aika lähteä kotiin. Romeo ei tietenkään osannut odottaa moista ja meni lievästi paniikkiin joutuessaan eroon jo omaksi tulleesta perheestään. Aluksi Romeo vähän itkikin ovella perheensä perään, mutta ilta kuitenkin sujui suht normaalisti Oskun perässä seuraillen.

Kunnes oli aika käydä nukkumaan. Romeo aloitti taas vinkumisen ja itkemisen. Sitä itkemistä jatkui kahteen asti yöllä, kunnes vinkuminen muuttui ns. ulvomiseksi ja haukkumiseksi. Puin päälleni ja lähdin viemään Romeota ulos, jos sillä olisi vaikka ollut hätä. Hetken aikaa me siellä seistiinkin, mutta mitään asioita hän ei kuitenkaan tehnyt. Palattiin sisälle ja Romeo halusikin jäädä keittiöön makoilemaan.

Me ollaan aina nukuttu kaikki makuuhuoneessa ja ovi kiinni, ettei Oskun sipsuttelu ympäri kämppää häiritsisi meidän uniamme. Viime yönä kuitenkin näin ainoaksi ratkaisukseni jättää ovi auki ja antaa Romeon nukkua keittiössä. Tiina kertoikin, että Romeo on tottunut nukkumaan keittiönlattialla juomakulhonsa vieressä. Sen jälkeen saimme nukkua rauhassa. Tosin minun oli vaikea saada unta, koska jostain syystä stressasin sitä, ettei Romeo suostunut nukkumaan meidän kanssa makuuhuoneessa. Ehkä se oli vain yksi kerta.

Aamulla heräsin ysiltä katsomaan miten Romeo pärjäsi. Romeo tuli häntää heiluttaen vastaani ja tuntui jo paljon pirteämmältä. Romeo oli kuitenkin hieman malttamaton ja hinkui ulos pääsyä. Kuulin Romeon masun pitävän outo kurnimista, joten herätin Antin ja pyysin häntä lähtemään kanssani koirien kanssa lenkille. Lähdimmekin siis normaalista poiketen aamulenkille jo kello kymmeneltä. Normaalisti siis käytämme Oskua kunnon lenkillä vasta kolmen aikaan. Lenkille päästyämme Romeo säntäsi suoraan isolle hädälle ja ei ihme, että se on ollut niin malttamaton, kun sen masu on ollut ihan kuralla. Tiina kertoikin antaneensa Romeolle vielä viimeisen ydinluun edellisenä iltana, vaikkakin siitä menee vähän masu löysäksi. Ai vähän! :D

Lenkiltä selviydyttyämme aloitin jättiläisprojektin, nimittäin Romeon trimmaamisen.

Mun todella täytyy ostaa ne isommat trimmaussakset ja pian! Ne on superkalliit, mutta varmasti hintansa väärti. Trimmaamiseen meni varmaan ainakin kaksi tuntia.

Oskusta ei oo varmaan koskaan lähtenyt noin paljon karvaa :D

Trimmamisen jälkeen annettiin palkkioksi ruokaa ja ruuan jälkeen Romeo ottikin pienet ruokalevot. Pakko myöntää, että olin itsekkin aika väsynyt kaiken sen trimmaamisen jälkeen. Trimmaustulos ei ole mitään kovin kaunista, koska ne mun sakset on oikeesti niin minimaaliset, mutta mä korjailen sitä sitten vaikka ens viikonloppuna lisää.

Illalla pojat jaksoivat taas leikkiä ja me yllytettiin ne yhteiseen vetoleikkiin :D Voi, että miten hassulta pojat näyttivätkään leikkiessään tuolla pienellä rinkelillä.

Mutta tässä nyt pikaiset päivitykset ensimmäisestä päivästä uuden haukun kanssa. Nyt meidän täytyy rientää agilitytreeneihin ja katotaan sitten taas miten meiän tuleva yö tällä kertaa sujuu.

Moikkamoiiiii!!

Jännitys tiivistyy

En malttais odottaa iltaan. Tänään meille tepastelee ihan uus asukki taloon. Oon selaillut Facebookista kennelin sivuilta mahdollisimman paljon kuvia meiän uudesta asukista. Odotan jo innolla.


Tässäpä kuva hurmaavasta Romeosta. Tämä kuva on vissiinkin otettu joskus Loppiaisen aikoihin, sillä ainakin tässä vielä näkyy hyvin silmät :D Kuulemma olis koira vähän trimmauksen tarpeessa.
Ehkä mä otan sen käsittelyyni jo heti lauantaina! No katotaan.

Tänään tämä hurmaava nuorukainen kuitenkin tulee meille. Marisa tulee ilmeisesti myös käymään meille ja katsomaan miten Osku ja Romeo tulee toimeen ja sovitaan vähän yhteisistä järjestelyistä. Romeon alkuperäisen sijoitusperheen isä alkoi potemaan niin pahoja allergiaoireita, että koirasta oli valitettavasti luovuttava. Meidän kävi niin hirveästi sääliksi niitä perheen lapsia, kun ne joutuvat luopumaan näinkin ihanasta ja suloisesta otuksesta, mutta ilmeisesti hekin ymmärsivät tilanteen, kun näkivät isänsä kärsivän niin pahoista oireista. Varsinkin kävi sääliksi perheen nuorta tyttöä, joka oli aina mukana agilitytreeneissä harjoittelemassa yhdessä Romeon kanssa...

No mutta. Me odotellaan jo innolla Romeon tuloa meille. Tilasin, taas yllättäen, Peten Koirantarvikkeesta ison kasan uusia leluja ja uuden ison juomakulhon yhteiseksi molemmille. Se tyttö kertoikin, että Romeo on kova juomaan vettä ja tykkäsi aina makoilla vesikuppinsa vieressä. Sinänsä huvittavaa, kun musta aina tuntuu, ettei Osku juo tarpeeksi :D Ehkäpä nämä koirat oppivat toisistaan paljon kaikkea uutta, niin hyvässä kuin pahassakin.

Me siivottiin eilen jo meiän koko kämppä, että kehtaa ottaa vieraat vastaan ja Romeokin pääsee tutkailemaan paikkoja rauhassa. Tai rauhassa ja rauhassa. Osku varmaan taas vahtaa sitä, mitä ikinä se tekeekin ja minne ikinä meneekin. Ainakin sillon Stellan ollessa meillä, Osku vahti Stellan jokaista liikettä hyyyyvin tarkkaan. Pari päivää siihen kuitenkin meni, että Osku ei enää jaksanut kiinnostua ihan joka asiasta niin tarkkaan.

Nyt lähiaikoina tulee koirat olemaan meiän elämän keskipisteenä, mutta kyllä mä tulen vielä muustakin kirjoittelemaan. Nou hätä. Kevät tekee jo tulojaan ja kohtahan saakin jo laittaa chilinsiemet tulille, toisin sanoen multiin. Vaikka siis ulkona ei näy vielä jälkeäkään keväästä kaiken tuon lumisateen keskeltä, mutta valoisa aika on jo huomattavasti pidempi. Totesin sen eilen kun käytiin hakemassa sitä postipakettia, että "hei, täällähän on oikeasti valoisaa." :D

Mutta joo, mä palaan jo heti huomenna iiiison kasan kuvia kanssa.

Ihanaa PERJANTAITA kaikille!

Mummon neliö

Ompas aika taas mennyt nopiaa. Mun viime postaus tais olla perjantailta, kun Osku oli tuhonnut mun kirjan. No tänään tuli postissa uus, mutta on Osku tuhonnut nyt paljon kaikkea muutakin. Kuten yhden sen upouuden kaulapannan ja se on nyt keksinyt hakea joka päivä tuolta meiän "varastohuoneesta" yhden talouspaperirullan ja repiny sen pieniksi palasiksi ja levitellyt ne ympäri kämppää. Nyt kun Antti on ollut pitkiä päiviä töissä, niin Osku on skitsoillut ihan sikana yksinollessaan. Siihen on nyt kuitenkin tulossa muutos.

Kerroin jokunen aika sitten, että Oskun kasvattaja Marisa kysyi meiltä, että haluammeko ottaa erään sijiotuspennun, koska sen alkuperäinen sijoitusperhe ei pysty enää pitämään sitä. No me päästiin hieman taas tutustumaan siihen pentuun lauantain agilitytreeneissä ja me päätettiin, että me voidaan ottaa se meille ns. koekäyttöön. Eli alustavasti meille on nyt sitten tulossa toinen koira! Marisa kyllä sanoi, että jos missään vaiheessa tulee sellainen olo, ettei me enää halutakkaan toista koiraa, niin me voidaan palauttaa se Marisalle. Toivottavasti kuitenkin pärjätään hyvin ja ne tulee Oskun kanssa hyvin toimeen. Se pentu tulee meille perjantaina, joten kerron hänestä sitten tarkemmin söpöjen kuvien kera :)

En tiedä onko kukaan huomannut, mutta mulla on ollut tuolla oikealla reunassa tuommoinen polli, että mitkä aiheet ketäkin kiinnostaa. En varmaan osais painottaa tekstiäni mihinkään tiettyyn aiheeseen enää, mutta on silti kiva tietää mikä kiinnostaa eniten. Äänestäneitä ei ole paljon, mutta hyvä jos 'kaikki menee' ja mun 'koirajutut' ei oo liikaa vaivanneet ketään :D

Myös DIY-jutut kiinnostavat yleensä monia ja koitan kans itse inspiroitua niistä pian enemmän. Aloitinkin taas "uuden" vanhan harrastuksen. Nimittäin virkkaamisen. Mä oon virkannut viimeks noin 20 vuotta sitten. Siis ihan kirjaimellisesti 20 vuotta sitten. Muistan kun mummi opetti mua virkkaamaan ja mä virkkasinkin aina siellä ollessani. No sen jälkeen kun mun vanhemmat eros ja mä en enää käynyt isäni äitillä niin usein, niin virkkailutkin unohtui ja ne oikeestaan vaihtui neulontaan puikoilla.


Nyt halusin kokeilla jotain aivan uutta ja etsin netistä ohjeen isoäidin neliöiden tekoon. En oo koskaan ennen moista tehnyt, mutta innostuin ideasta, kun näin kaverini tehneen äärettömän söpön torkkupeiton tuommosista neliöistä. Löysin mielettömän hyvä ohjeen Käspaikka.fistä. Alku vähän takkuili, kun olin tottunut pitämään kahta puikkoa kädessä, mutta tokan neliön jälkeen onnistuin jo tekemään ilman ohjeita.

Yllättäen mä vähän innostuin ja kohta mulla olikin jo iso pino isoöidin neliöitä valmiina :D

No okei iso ja iso, mutta alkuinto ei ole vielä toistaiseksi kadonnut, joten ehkä mäkin saan jonkunlaisen peiton aikaseks. Pahimmassa tapauksessa siitä tulee vaan joku vauvapeitto :D

Mutta tällaista taas tällä kertaa. Mä koitan taas kirjotella vähän enemmän asiaa tänne tai ehkä vähän vähemmänkin "asiaa", ettei vaan katois bloggaamisinto ihan kokonaan. Joten turhiakin turhempia juttuja luvassa. Teitä on varoitettu ;D

Nuori koira ei opi uusia leikkejä

Ah tätä vitutuksen määrää, kun saapuu töistä kotiin ja vastassa on kämppä täynnä paperisilppua.

Eikä ihan mitä tahansa silppua, vaan mun yöpöydältäni pöllityn kirjan palasia. Aaarghhh... Osku mikset jo opi!?!?!? Ei siinä mitään, mut mulla oli tuota kirjaa varmaan just sen pari kappaletta enää jäljellä, joten mä kyllä haluaisin vielä lukea sen loppuun. Mrrrr.....

Ja koska olen tällainen himohamstraaja ja haluan kaikki osat kaikenmaailman kirjasarjoista, ni tokihan mä haluan tän silppukasan tilalle uuden hienon kirjan hyllyä koristamaan. Ei prkl... ei auta, ku pistää uus kirja tilaukseen.

Sä Osku käyt mulle vielä kalliiks.