Pyörät pyörii vaan...

Hola! Voi hyvänen aika miten aika taas rientää. Palasin maanantaina työpöydän ääreen ja päivät menee ihan hujauksella ohi. Tarviin lisää tunteja päiviin!!

Meidän muutettua Vantaan puolelle, mun työmatkani on suoraan sanottuna triplaantunut. Ennen hurautin pyörällä alle kahdessakymmenessä minuutissa perille ja nyt köröttelen junalla ja bussilla. En oo koskaan ennen kulkenut säännöllisesti junalla. Pari satunnaista kertaa, mutta harvemmin silloinkaan yksin. Nyt kuljen sillä joka päivä ja se alkaa tuntua jo ihan "kotoisalta". Ajattelin työmatkani triplaantumisen positiiviselta kantilta; nyt ehdin rauhassa ottaa kirjan esiin ja lukea siitä.... ehkä pari sivua, kunnes pitää jo vaihtaa kulkuneuvoa :D Pyöööh, koskaan ei voi olla tyytyväinen. Haha. Ei vais, kyllä mä olen tyytyväinen. Ehdinpähän lukemaan huomattavasti enemmän kuin ennen ;)

Aiheesta kolmanteen, eilen tapahtui jotain huikeeta!! Tai noh... ei siis mulle tapahtunut, mutta kuitenkin. Meiän ydinkaveriporukkamme ensimmäinen jälkeläinen on syntynyt! Eilen noin puolen päivän aikaan Antti laittoi mulle viestiä, että whatsupissa on kauhea kuhina, kun Jani ja Saara olivat ilmeisesti siirtyneet pakettitehtaalle vastaanottamaan kallisarvoista pakettia. And you all know what that means ;) Tyttöhän sieltä sitten syntyi noin kolmen aikaan päivällä ja kaikki meni ilmeisesti hyvin sillä lapsi on terve ja vanhemmat onnellisia. Ihanaa, mutta samalla niin jännittävää, miten meidän jengin yhteiset illanviettäjäiset nyt muuttuu. Huih, meistä on tullut jo niin vanhoja :D

Lauantaina muutettiin meidän viimeiset "tavarat" vanhalta kämpiltä, nimittäin meidän pyörät.

Pyöräiltiin siis vajaa 21 km vähän reilussa tunnissa. Okei tuo aika nyt ei ole niin tärkeä tässä, koska me vähän seikkailtiin millon missäkin. Ajettiin maisemareittiä Ogelin läpi, kun mentiin ohi Antin lapsuudenkodin seutuja. Ajettiin myös meidän niin sanottujen treffipaikkojen ohi, kun meillä oli ennen meidän seurustelua tapana treffata aina keskellä yötä ulkona, noin puolessa välissä matkaan meidän molempien kotoota. Siellä tulikin käveltyä monesti säällä kuin säällä. Muistan parhaiten ne yöt, kun satoi lunta ja taivas oli punertava. Satoi iiisoja karvahattuja ja me tarvottiin siellä sääriä myöten lumessa :D Tosi romanttista eikö? No pääasia oli, että nähtiin toisemme.

Ajettiin myös minun lapsuudenkodin seutujen ohi. Sitä tuttua reittiä, josta minä aina joka aamu menin ala- tai yläasteelle ja kun ihan pikkusena salaa lähdin seikkailulle Kannelmäen Maxiin. Haha muistaako kukaan edes Maxia? En tiedä sen kaupan historiaa sen enempää, mutta nykyään se on siis ihan Kantsun Prisma vaan. Loppumatka oli uutta ja tuntematonta, joten seikkailimme hieman vaistojemme varassa. Mentiin vähän väliä Hämeenlinnan väylän ali puolelta toiselle, missä nyt vaan sattui pyöräilykatu menemään, mutta löydettiin me kuitenkin lopulta perille. Jeee! Pyörätkin on nyt viimein muutettu uuteen kotiin. Tekee heti mieli lähteä uusille pyöräilyseikkailulle pitkin Vantaan maita ja mantuja.

No, mutta. Mitäs muuta. Ainiin. Remppapostausta saatte vielä hetken odotella. Meille tuli ihan totaalinen blokki sen suhteen heti kun saatiin tavarat muutettua ja nukkumapaikka kuntoon :D Ei vaan enää jaksa. No okei saatiin me maalattua jo mun huoneen seinät pohjamaalilla, mutta koska ulkona on ollut niin älyttömän kosteeta, niin ei olla viititty maalailla siellä enempää, kun se ei sitten kuivu ikinä (tekosyitä, tekosyitä). Tällä viikolla maybe?

Ja loppukevennykseksi vielä Oskun kootut nukkumapaikat :D

Kattokaa nyt tota. Niin höppänä. AINIIN! Oskulla on nyt joku ihan hirvee yskä O_O. Se on nyt parina päivänä köhiny aina lenkille lähtöä ennen ja ihmeteltiin, että mikä sillä nyt on kurkussa, mutta tänä yönä se köhi ihan huolella. Todettiin sitten, että sillä on vaan yskä, kun satuin laittamaan viestiä Marisalle ja kuulemma hänenkin koirillaan on nyt yskää. Hui. Vitsi se on oikeesti brutaalin kuulosta, kun Osku yskii semmosta demoninääntä :D Okei ei saa nauraa... Kohta varmaan Ronsukin on kipeänä...

Että sellasta taas tällä kertaa. Moikut!

Yksi uusi ja viimeinen viikko

Tänään alkoi viimein viimeinen työviikko ennen lomaa ja sitten pääsee vihdoinkin rentoutumaan ja löhöämään...kotona :D Mitään suunnitelmia ei siis ole luvassa, mutta kyllä sitä lomaa on taas kuulkaas odoteltukkin.

Tänään menin viimein pyörällä töihin, koska oli niin mukavan raitis ilma...not. Tosissaan matkakortista loppui aika, niin oli pakko sitten lähteä pyörällä liikenteeseen, niin ei tarvi vain viikoksi ladata aikaa kortille. Oikeastaan tuo pyöräily tuntui oikein mukavalta. Vaikka ulkona oli vain 2 astetta lämmintä, niin mulle ei tullut yhtään kylmä. Saa taas kiittää mun superihania juoksutrikoitani <3

Tällä viikolla tapahtuu paljon kaikkea jännittävää. Ensinnäkin Game of Thronesin neljäs tuotantokausi alkaa ja mä olen ihan vain sitä varten ostanut HBO Nordicin!

Tällä kertaa ei maltettu odottaa, että tämä tulee blueraylle, vaan oli pakko tilata maksullinen kanava tätä varten :D No ei haittaa yhtään. Pääsenpähän samalla katsomaan Girlsin kolmannen tuotantokauden, jipii! Siellä on myös paljon muita kivoja sarjoja mitä voi katsoa, kuten True Blood ja sitten yksi uusi sarja mitä en ole nähnyt, muuten kuin vilaukselta Kanarialla, ja mielenkiintoni heräsi. Sarjan nimi on muistaakseni Masters of Sex. Kuulostaa tosi lupaavalta. Raportoin siitä kohan ehdin sitä vähän vilkaisemaan enemmän.

Mitäs muuta. No huomenna jännätään ainakin Antin työhaastattelua. Tätä ollaan oikeasti odotettu kuin kuuta nousevaa ja nyt se viimein tapahtuu. Odotetaan parasta, pelätään pahinta. Mä jo sanoin Antille, että "ostetaan se HBO sit lohdutukseks jos et saa töitä....ja sit jos saat sen työpaikan, ni juhlitaan sitä ostamalla HBO :D" haha kätevää.

Keskiviikkona ois luvassa mahdollisesti kirppistä. En ole vielä ihan satavarma, mutta jos hyvin käy, niin saan pöydän Malmin Pöytäparkista keskiviikosta eteenpäin. Siitä sitten lisää myöhemmin.

Torstaina käydään mutsilla ja samalla viedään roinaa metalliromunkeräykseen. Kunnon kevätsiivous siis luvassa.

Perjantaina jos sais hetken hengähtää, niin lauantaina onkin jo luvassa tyttöjen iltaa parin vanhan luokkalaisen kanssa. Luvassa ainakin Amarillossa herkuttelua ja mahdollisesti myös jatkot parilla jossain... en tiedä missä, mut Krista, mä luotan siihen, et sä lähet mun kanssa johki viel radalle ;)

Että semmosta meininkiä tällä kertaa, palaillaan taas!

But first, let me take a selfie

Ohopsan, on jäänyt kirjottelut vähän vähemmälle. Ei sillä, et mitään himeellistä olis edes sattunut....

Hmm, mistä sitä alottaisin. No aloitetaan nyt vaikka tästä:

Aina välillä (todella harvoin) saan kuin saankin jonkun ihan ihme inspiraatioboostin ja alan ahkeroimaan ihan huolella. Tällä kertaa sain aikaiseksi trimmata koirat... taas. Mä oon talvella ollut vähän laiska harjailemaan meiän koirien turkkeja ja kaikkien kurakelien ja jatkuvan tassujen pesemisten takia niitten turkki on päässyt vähän takkuuntumaan. Joten ajattelin, että leikkaampa meiän pojille samantien kesäturkit, niin kelpaa sitten juosta lätäköissä ja ei tule heti läkähtymiskuolemaa kun aurinko päättää ilmoittaa taas olemassaolostaan.

Nyt meiän poitsuilla on tosi magee lagottomainen leijonanharja, eli siis päässä pidempi karva ja loput onkin sitten sellasta superlyhyttä kiharaa. Kutsun niitä rotiksi, koska ne näyttää niin hassuilta siimahänniltä :D Koitan joskus ottaa vähän paremman kuvan, mutta nyt joudutte tyytymään näihin kännykkäkuviin. Ollaan muuten nyt alettu vaihtamaan meiän poitsujen ruokavalio kokonaan raakaruokaan, mutta kerron siitä paremmin erillisellä postauksella.

Mun liikuntainto on edelleen kateissa. Ärsyttää suorastaan tämä laiskuus, kun alkaa ikävästi tuohon vatsaseudulle kasvaa sellanen pahemman laatuinen vararengas. Mikä ihme sais mut liikkumaan. Yritin epätoivoissani tehdä sängyllä (jep) vatsalihaksia, mutta ei innostanut sekään. Siitäkään huolimatta, että Ronsu toimi mun valkkuna ja piti nilkoista kiinni :D 

Käytiin eilen hakemassa mun pyörä viimein huollosta ja mä toivon, että pyöräily sais mun kuntoiluinnon taas käyntiin. Sillon kun on vähän niinku pakko polkea pyörää (että pääset töihin ja kotiin), niin se kumma kyllä motivoi (ylläri!). Toivottavasti se pyöräily inspis iskee jo ens viikolla, nimittäin mun bussilipusta loppuu taas aika. 

Tuosta tulikin mieleen, että musta on kiva lukea mun omasta blogistani edellisien vuosien postauksia näistä samoista ajoista. Esim. yhtenä keväänä valittelin tästä samasta pyöräilyn aloittamisesta, mutta epäonnistuinkin siinä, koska ulkona oli vain 4 astetta ja vapuksi oli luvattu räntäsadetta :D haha. APUA HEI kelatkaa jos vappuna sataa vielä lunta. Eikä, en ala!

Mut joo, voisin tällä kertaa lopettaa turhat löpinäni ajoissa ja kertoa asioista omissa postauksissaan. Mulla on esmes yksi uusi käsityöprojekti jota voisin esitellä (jep, taas uusi, siitäkin huolimatta, että mulla on sata muuta keskeneräistä) ja pari ostosta mihin olen TAAS rahani saanut tuhlattua ja pari kivaa tapahtumaa, mitä odottelenkin jo innoissani.

Loppukevennyksenä kuva puolikkaasta koirasta.

Näin meillä. Palaillaan!!

Tapaturma-altis

Guten morgen Jorgen! Ei vaan siis joo. En oo jaksanut kirjotella tänne mitään, kun ei oo ollu oikeen mitään kirjoteltavaa...NOT! Oikeesti on taas tapahtunu vaik mitä, mut kuvamateriaalin puutteesta kärsivänä en ole halunnut tulla tunkemaan tänne pelkästään tylsää tekstiä. No mut nyt tulin kuitenkin.

Joo elikkä tämä viikko on ollut suhteellisen mielenkiintoinen. Alkuviikon kärsin sunnuntaina polttamasta ihostani. Tai no kärsin ja kärsin. Välttelin aurinkoa ja läträsin after sunilla. Jännäsin kaverin kanssa hänen Turkin matkaansa ja kateellisena pohdin mihin itse lähtisin. No ostin lentoliput Liettuaan :D

Tosiaan Antti menee taas työmatkalle Liettuaan KOLMEKSI VIIKOKSI, joten minäpä reippaana tyttönä säästin sille ajalle yhden lomaviikon ja menenpä nyt sitten yhdeksi viikonlopuksi sinne hänen seurakseen. Ja tämä kaikki tapahtuu sitten vasta elokuussa, mutta onpahan nyt ainakin lentoliput hommattu. Vielä joku kiva pikku romanttinen hotelli meille kahdelle niin avot. Sitä odotellessa.

No mutta. Alkuviikon palaneista käsivarsistani kärsineenä, kärsin myös hammaskivusta. Tai enemmänkin ienkivusta. Viisaudenhammas tosiaan päätti sitten puhjeta viimesiään myöten ja alkoi epämukavasti raastaa ientä ja poskea siinä ympärillä. Olin vielä keskiviikkona sitä mieltä, että kyllä tämä "ientulehdus" menee vielä ohi, mutta torstaina kyllästyin ja soitin päivystykseen ja sain ajan kahdeksitoista.

Päivystys sijaitsee tosiaan Ruskeasuon hammaslääkärissä ja mul ei ollu mitään hajua, miten pääsisin nopeiten sinne Herttoniemestä. No mulla oli pyörä mukana, joten meikähän alkoi sitten tutkiskelemaan reittioppaasta pyöräilyreittiä sinne. Reilu 11 kilsaa matkaa ja meikä on ihan tosissaan suunnittelemassa polkevani sinne HAMMASLÄÄKÄRIIN. Ties mitä ne vielä sielä tekisivät mulle. No meikä päätti lähteä sitten ensiksi pyörällä metroasemalle, pyörä mukana metrossa Sörkkään ja Sörkästä taas suunnistaisin kohti Pasilaa.

Kännykän navigaattorilla yritin sinne suunnistaa. Hyvä etten auton alle jäänyt tai ajanut kenenkään muunkaan päälle, kun kuikuilin kokoajan kädessäni olevaa navigaattoria. Löysin itseni Pasilaan, mutta matkaa oli vielä reippaasti jäljellä. Navi ohjasi minut metsään, jonka polut haarautuivat vähintään miljoonaan eri suuntaan. Kello oli jo viittä vaille kaksitoista, kun päädyin kysymään ohikulkijalta, että missä suunnassa on Mannerheimintie. Sain hyvät ohjeet ja lähdin täysiä polkemaan kohti Mannerheimintietä.

No löysin lopulta sen tien, MUTTA olin ihan väärässä päässä. Navi jälleen esiin. Olin lähellä itkeä siinä vaiheessa kun kello oli tasan ja meikä ei ollut lähelläkään määränpäätä. Navigaattori kertoi, että jäljellä olisi vielä KAKSI KILOMETRIÄ ja suuntima takaisin metsään! Prkl. Hiestä märkänä poljin takaisin metsäpoluille ja lähdin täysiä polkemaan. Navin ohjeet olivat onneksi selkeät ja reitti näytti oikealta. Meinasin jäädä hevoskärryn alle...SIIS MITÄ HEM... hevoskärryt tulivat vaan vastaan keskellä ei mitään. Prkl. Pyöräilin entistä lujempaa ja tulin alamäkeen. Navi näytti, että käänny vasemmalle. En nähnyt polkua vasemmalle missään, kunnes tulin kohdalle ja jarrutin nopeasti ja yritin kääntyä samalla ja siinä samassa vedinkin jo kyljelteni sladissa maassa. Ai prkl!!!

Tsekkasin nopeasti kaikki paikat. Kyynerpää verillä, housut polvesta riekaleina, kankku helvetin kipeä ja sormessa vuotava haava. Poimin kännykkäni vähän matkan päästä ja ravistelin roskat päältäni ja jatkoin polkemista kohti määränpäätä.

Saavuin pian määränpäähän ja kello oli 12:20. En edelleenkään meinannut löytää oikeaa rakennusta, mutta se löytyi viimein ison autotien toiselta puolelta. Suojatietä ei löytynyt lähimainkaan, joten jouduin polkemaan vähän matkaa väärään suuntaan, että pääsin tien yli. Löysin viimein oikean paikan ja pelkäsin jo, että joudun maksamaan myöhästymisestäni ja että minua ei enää otettaisi hoidettavaksi.

Onneksi kuitenkin ilmottautuessani saapuneeksi, ystävällinen täti kertoi, että kyseessä on vain ilmottautumisaika ja että voin rauhassa hengähtää ja odottaa vuoroani. Painuin samalta istumalta vessaan tarkistamaan damaget. Harmittelin revenneitä lempparihousujani ja puhdistelin haavoja käsidesinfiointiaineella. Auts. Ravistelin vielä vaatteistani viimeiset roskat ja painuin odotussaliin jännittämään tuomiota hampaastani.

Pääsin nopeasti hoito"loossiin". Se oli siis sellainen yliopistomainen iso hoitohuone, jossa hoitajat olivat pienissä sermeillä jaetuissa loosseissaan. Ympärillä kuului poraamisen ääniä ja potilaiden muminaa. Selitin vaivani lääkärille ja hän vilkaisi suutani. "Ompas ärsyttävässä paikassa, otetaan pois". Järkytyin hieman tuomiostani, vaikkakin juuri hampaanpoistoa osasinkin odottaa. Ensimmäistä kertaa ikinä minun suutani puudutetaan ja vielä hammas poistetaan.

Sain kaksi kertaa puudutuspiikin ja gruntsis hammas oli poistettu. Vanurulla suuhun, hoito-ohjeet kätöseen ja lasku tulee perästä. Se oli sillä selvä ja meikän tulisi vielä päästä kotiokin. Kävin vielä ennen lähtöä vessassa tarkistamassa haavani. Heitin vanurullan roskikseen ja valmistauduin uuteen pyöräilykoitokseen. Tein siis kaiken niin väärin kuin vaan voi. Hoito-ohjeissa kehotetaan puremaan vanurullaa noin puolisen tuntia vähintään ja urheilua ei saa harrastaa noin viikkoon. No mitä minä teen? Lähden pyöräilemään taas useita kilometrejä kohti kotia.

Tällä kertaa en vilkaissutkaan navigaattoriin. Päätin, että jos eksyn, niin sitten eksyn. Poljin vain tienviittojen mukaan kohti Pasilaa. Löysinkin sinne yllättävän helposti ja suunnistin vaistonvaraisesti kohti Sörnäistä. Huomasin, matkalla Vallilan ja Kallion läpi, paljon mielenkiintoisen näköisiä ihmisiä. Terdellä istuvat vakioasiakkaat juttelivat hippien kanssa mukavia ja heittivät läppää. Kyllähän kaikki tietää mimmoista porukkaa siellä asuu, mutta ei voi antaa kuin respectit heille, joilla on tarpeeksi asennetta ja luonteen lujuutta asua siellä niiden kaikkien juoppojen keskellä :D

Löysin viimein Sörnäisten asemalle ja mietin hiljaa mielessäni, että miksi en jo mennessä löytänyt perille näin nopeasti. No sitä ei moni tiedä. Metrossa ollessani pyöräni kanssa, tuli eräs Ilta-sanomien toimittaja tekemään juttua siihen minun viereeni ja kysyi saako hän haastatella minua. Voitte varmaan kuvitella, kuinka huono olo minulla siinä vaiheessa jo oli, kaikkine mustelmineni ja turvonneine poskineni. En siis suostunut haastatteluun, mutta sain kehuja hienosta pyörästäni :D

Pääsin viimein kotiin. Sellainen seikkailu sitten tällä kertaa. Jos joku lukija miettii, että onko tämä totta laisinkaan, niin tässä vielä kuvaa tämän hetkisistä "haavoistani".

Pahoittelut vielä tekstin määrästä ja kuvien vähyydestä. Yritän tsempata jatkossa.

Tänään on luvassa shoppailua (miekkoselle uusia vaatteita) ja ens viikonloppuna on yhdet näyttelyt, Antin kaverin polttarit ja meikällä alkaa viimein loma! Sit onkin pian jo Juhannus vailla mitään suunnitelmia ja Juhannuksen jälkeen Rock the Beach (Fuck the Bitch :D)!! Oh yeah!

Palaillaan taas.

Helteinen viikonloppu

Viikonloppu meni aurinkoisissa merkeissä.Lauantaina oltiin tosiaan katsomassa sitä Stand upia Apollossa. Esiintymässä oli Niko Kivelä ja Sami Hedberg. Tämä oli jo minun neljäs Sami Hedbergin keikka :D

Oltiin siis duuniporukan kanssa viettämässä virkistysiltaa ja mikäs sen parempaa kuin nauraa itsensä kipeäksi. Pääsinkin siinä ihan kivasti tuiskeeseen, kun käytiin ekaksi Marikan kanssa Virgin Oilin terassilla juomassa yhet siiderit. No Marika huomas sit myöhemmin, että se kassatäti olikin antanut liikaa rahaa takaisin, joten meiän juomat maksoikin sitten yhteensä 4 euroa. Ooops.

No siitä terassilta me sitten kipitettiin tien yli Apolloon ja sieltä sai kuulemma "salaisella taikasanalla" tilattua kaksi hanajuomaa ilmaiseksi. No meikähän otti sitten taas yhden siiderin siinä shown alkua odotellessa. Siinä rupatellessahan se sitten hujahti nopiasti huiviin ja Tero kävi ystävällisesti hakemassa mulle vielä sen toisen ilmaisen siiderin. Sitä siemaillessani alkoi show pikku hiljaa alkaa ja voi että oli posket kipeinä siitä jatkuvasta nauramisesta. En ookkaan koskaan ollu sellasella Stand up keikalla, jossa ne koomikot vetäis yhdessä sen shown.

Väliajalla meikä kävi ostamassa itselleni vielä yhden Smirnoff Icen ja kipitin takaisin paikalleni. Yllätyksekseni Tero olikin ehtinyt jo ostaa itselleen kaksi rommikolaa ja sanoi, että minä saan juoda toisen. Huhh... ilmaisia juomia tulee ovista ja ikkunoista. No me sitten sovittiin, että juodaan se yhdessä puoliksi.

Shown jälkeen porukka lähti eri suuntiin ja minä suuntasin siihen porukkaan joka päätti lähteä jatkoille baariin. No me sitten päädyttiinkin Stadin tähteen. Olin tilaamassa tiskillä Tonin kanssa taas jälleen yhtä siideriä, kun Toni herrasmiehenä halusikin tarjota sen minulle. Nice! Ilta oli siinä vaiheessa vielä nuori, mutta meininki Stadin tähdessä oli vielä sen verran hiljainen, että päätin ottaa ja lähteä, vielä kun metrolla pääsee, kohti kotia. Ilmeisesti porukka oli muutenkin taas hajoamassa kohti eri ilman suuntia, joten en ollut ainoa tylsimys, joka päätti lähteä eri teille.

Antti oli ihana ja tuli vielä hakemaan minut metroasemalta. Siinä hyvässä nousuhumalassa teki mieleni hampurilaista. Lähi Hese oli valitettavasti ehtinyt mennä kiinni, mutta onneksi ihana miekkoseni innostui hampurilaisideastani niin, että alkoi paistaa kanaa ja pekonia ja kokosi meille aivan ihanat kana-pekonihampparit. MMMhhhh njam. Katottiin siinä vielä telkusta jotain....mitä lie. Taisin nukahtaa kesken ohjelman kun en muista siitä mitään :D

Aamulla ei ollu kaikkien onneksi krapulaa vaan meikä tyttö laittoi heti herättyäni viestiä Tainalle. Ulkona oli niiiiin lämmin ja aurinkoinen sää, että jotainhan meiän oli pakko keksiä. No Tainan ja Jessen saavuttua meille me lähdettiin ensin piiiitkälle lenkille koirien kanssa ja käytiinpä vielä alepan kautta hakemassa jätskitkin. Kotiin päästyämme levähdettiin hetki ja tankattiin paljon vettä. Seuraavaksi päätettiinkin lähteä kohti Kivikkoa ja siellä sijaitsevaa uutta frisbeegolf-rataa.

Alue näytti oikein mukavalta ja siellä olikin paljon porukkaa ottamassa aurinkoa. Mä järkytyin jo heti ensimmäisellä "reiällä", kun siinä oli heti ensalkuun vesieste. Oon ehkä maailman surkein kiekon heittäjä ja eikös se mun kiekko sit lentänykki heti sinne lätäkköön. Tottahan toki.

Radat oli kyllä muutenkin hyvin erikoisia ja erilaisia verrattuna tuttuun ja turvalliseen Siltamäen urheilupuistoon. Kivikossa oli ihan hirveästi ratoja joissa korkeus vaihteli ja radan pituus oli ihan järkyttävä. Lisäksi oltiin vasta jossain 7. tai 8. radalla, kun huomattiin, että se mesta oli ihan täynnä nokkosia. Siis ihan järkyttävä pelto korkeita nokkosia. Eihän sielä voinut liikkuakkaan meiän pienillä kesähepenillä ja ballerinatossuillamme, saati yrittää ettiä sitä keskelle nokkospuskaan tippuvaa kiekkoa. Päästiin johonkin 10. radalle, kun meiltä meni totaalisesti hermot ja voimat olivat jo ihan loppu siinä vaiheessa. Saldona kaksi nokkospuskiin kadonnutta kiekkoa ja nilkat täynnä nokkosen polttamia jälkiä. Ehkä me vielä joskus päästään se rata kokonaan läpi, kun nyt ainakin tiedetään mitä on luvassa.

Kello olikin jo seitsemän illalla, kun päätettiin lähteä polkemaan kotio päin. Kotona tilattiin laiskuuksissamme kebabit ja meikä huomas suihkun jälkeen olleeni täysin palanut käsistä ja kaulalta. Auts. En oo pitkään aikaan palanu näin pahasti ja nyt sitten heti kesäkuun alussa pääsen käräyttämään näin pahasti. Ei kiva.

Noh eiköhän se äkkiä parane, kun muistaa läträtä tarpeeksi after sunia ja juoda tarpeeksi vettä.

Nyt pitäis jaksaa taas keksittyä töihin. Vielä pari viikkoa ja sitten alkaa lomalomalomalomaaaaa!
Ei vielä mitään sen kummempia suunnitelmia, mutta kuhan pääsee vähän rentoutumaan :)

Mukavaa kesäistä maantaita kaikille!

Pyöräilykausi avattu!

Eikö olekkin muuten ärsyttävää kun Facebook statukset ovat nyt taas täynnä kaikenlaisten kausien avauksia. On grillikautta, pyöräilykautta ja ties mitä vastaavaa. No mutta kuitenkin minä avasin tänään virallisesti oman pyöräilykauteni ja menin pyörällä töihin. Vähän kyllä epäilytti kun ulkona ei vieläkään ollut kuin 2 astetta lämmintä, mutta bussilipussakaan ei ollut enää arvoa tai aikaa, joten pakotin itseni lähtemään pyörällä töihin. Onneksi tajusin laittaa buff-huivini korvieni peitoksi, nimittäin minun herkät korvani eivät olisi mitenkään kestänyt sitä viimaa. Hyvä jos lämpimälläkään säällä, niin ei ainakaan silloin kun asteet on lähellä nollaa. Saatoin varautua hieman liikaa kylmyyteen laittamalla villapaidan ja vieläpä talvitakinkin, mutta eipähän tullut kylmä.

Tämä olikin oikeastaan ihan hyvä aika aloittaa kulkemaan työmatkat pyörällä, sillä meidän firma on osallistunut sellaiseen mukavasti inspiroivaan kilometrikisaan.

Kyseiselle sivulle on luotu joukkueita, joihin voi vapaaehtoisesti osallistua ja merkata omat kertyneet kilometrinsä. Itse Pyörällä töihin-kilpailu alkaa vasta 10. toukokuuta ja päättyy vasta 30. syyskuuta. Kaikkien osallistujien kesken arvotaan joka kuukausi hienoja palkintoja, mm. pyöräilyvarusteita ja kisan lopuksi myös Dahonin 8-v taittopyörä. Itse ainakin osallistun ihan vaan mielenkiinnosta, että kuinka paljon niitä kilometrejä oikeastaan kertyykään kun ajelee koko kesän työmatkat pyörällä. Toivottavasti myös vapaa-aikana tulee ajeltua mahdollisimman paljon. Meillä onkin ukon kanssa haaveena lähteä joskus vähän kiertelemään ympäri Suomea pelkästään polkupyörällä, mutta se vaatii jo hieman enemmän harjoittelua. Toivottavasti alkaa nämä säät jo pikkuhiljaa lämpenemään. Eilinen räntäsade oli jo suorastaan masentava...murr.