Kesäshoppailut

Käytiin lauantaina Antin kanssa shoppailemassa Antille uusia kenkiä ja vaatteita. No eihän siinä nyt voinut olla itse ostamatta myös kaikkea kivaa.

Skipattiin kaikki (metrolta katsottuna) alkupään naistenvaateliikkeet, mutta pysähdyttiin kuitenkin New Yorkeriin. Mun lemppari!!

No tottakai mä löysin sieltä taas kaikkea ihanaa! Uudet släbärit(5,95€) oli ainakin tarpeen, kun Osku on jo syönyt kaikki edelliset. Tuo bikinien alaosa(4,95€) oli niin houkutteleva ja se oli alennuksessa ja sit uusi rannekoru(1€) meitsin kokoelmiin. New Yorkeriin voi aina luottaa. No vaikka siel ois ollu miehillekkin kaikkee supertyylikästä, niin ei Antti huolinut sieltä mitään muuta kuin tuommoset uudet släbärit(6,95€) kans. No ainakin halvalla päästiin :D

No me löydettiin sitten viimein Antille uudet kesäkenkulit niitten sen superlämpimien eräjormakenkien tilalle ja voitiin viimein kattella vähän vaatteitakin. Kierreltiin kaikki mahdolliset liikkeet läpi, mutta niissä oli kaikissa vaan sitä samaa; ruutupaitoja ja ruutupaitoja. Missään ei ole tähän aikaan vuodesta mitään kivan näköisiä huppareita (jep, mun mies on hupparijätkä), joten me sitten päätettiin kierrellä vähän urheiluliikkeitä läpi.

Top-Sportissa oli myös aika huikeet alet ja meikä löysin kuin löysinkin VIHDOIN ja VIIMEIN meikälle uuden hienon kevättakin. Ah näiden vuosien jälkeen voin viimein käyttää jotain muuta kuin niitä samoja vanhoja takkeja, joita olen käyttänyt jo viimeiset 7 vuotta. Alkuperäinen hinta 79€ ja siitä sai 40% alennusta. SOLD! Jipii!

Tähän väliin on muuten pakko kertoa hieno stoori meikän kevättakista, jota oon tähän asti aina pitänyt. Mulla oli se mukana joskus vuonna 2006 Ruisrockissa. Me oltiin siellä Antin kanssa kahdestaan ja viimeisenä päivänä me molemmat käräytettiin meiän ihot ihan totaalisesti auringossa. Siitäkin huolimatta, me tuhlattiin meiän viimeiset roposet sellaisiin sydämmen muotoisiin hennatatuointeihin, jotka me siis otetiin molemmat selkään sille palaneelle iholle. Voin kertoo, että se pikkasen sattu, kun se raapi sillä hennakynällään sitä kuviota siihen palaneelle iholle. No anyway, kun me sit viimein lähdettiin sieltä Ruisrockista kohti juna-asemaa, niin mä laitoin sen mun takin päälleni ja huomasin myöhemmin, että se mun hennakuva oli tarttunut siihen mun takkiini. Vielä tänäkin päivänä se hennakuva näkyy siinä mun takissani :D Olipas hieno stoori.

Vooiih... ompas harvinaisen ruma tribaalisydän :D

Mutta, mutta... Löydettiin me sieltä urheilukaupasta lisää kaikkea kivaa. Itselleni löysin alennuksesta uuden urheilutopin ja Antille löytyi uudet urheilushortsit. Ollaan alettu kaipaamaan uusia urheiluvaatteita, kun ollaan treenailtu nyt niin ahkerasti. Mistä tulikin mieleeni, että lupasin valoittaa vähän tätä meidän treeniasiaa enemmänkin.

Elikkä siis nyt uskallan jo paljastaa, että olemme aloittaneet 90 päivää kestävän Tapout XT:n. Aivan oikein! Juurikin se ostos-tv:stäkin tuttu treeniohjelma, joka lupaa näkyviä tuloksia ja on ennen kaikkea tehokas. Mähän olen jo ennenkin hurahtanut näihin ostos-tv:n treeni-DVD-juttuihin. Esimerkiksi Zumba tuli ostettua juurikin ostos-tv:n koukuttavan mainonnan takia :D Pakko myöntää, että yyberkalliin hinnan takia meinas Tapout jäädä ostamatta, mutta onneksi ostin, sillä siitä on tullut meille yhteinen hauska harrastus.

Jos kiinnostuit enemmänkin Tapoutista ja meidän treeneistä, niin minä kirjoitan meidän puolesta ns. treenipäiväkirjaa, jota voi lukea täältä. Päivittelen sinne jokaiselta päivältä aina jotain päivän treenistä ja ehkä vähän jotain muutakin :)

Mitähän muuta mun piti...Ei kai tässä muuta kuin, että viimeinen työviikko pyörähti käyntiin ja sitten meikällä alkaakin kahden viikon ansaittu loma. Huhheijaa, sitä onkin taas odoteltu.

Ei muuta kuin mukavaa maanantaita kaikille! :)

Tapaturma-altis

Guten morgen Jorgen! Ei vaan siis joo. En oo jaksanut kirjotella tänne mitään, kun ei oo ollu oikeen mitään kirjoteltavaa...NOT! Oikeesti on taas tapahtunu vaik mitä, mut kuvamateriaalin puutteesta kärsivänä en ole halunnut tulla tunkemaan tänne pelkästään tylsää tekstiä. No mut nyt tulin kuitenkin.

Joo elikkä tämä viikko on ollut suhteellisen mielenkiintoinen. Alkuviikon kärsin sunnuntaina polttamasta ihostani. Tai no kärsin ja kärsin. Välttelin aurinkoa ja läträsin after sunilla. Jännäsin kaverin kanssa hänen Turkin matkaansa ja kateellisena pohdin mihin itse lähtisin. No ostin lentoliput Liettuaan :D

Tosiaan Antti menee taas työmatkalle Liettuaan KOLMEKSI VIIKOKSI, joten minäpä reippaana tyttönä säästin sille ajalle yhden lomaviikon ja menenpä nyt sitten yhdeksi viikonlopuksi sinne hänen seurakseen. Ja tämä kaikki tapahtuu sitten vasta elokuussa, mutta onpahan nyt ainakin lentoliput hommattu. Vielä joku kiva pikku romanttinen hotelli meille kahdelle niin avot. Sitä odotellessa.

No mutta. Alkuviikon palaneista käsivarsistani kärsineenä, kärsin myös hammaskivusta. Tai enemmänkin ienkivusta. Viisaudenhammas tosiaan päätti sitten puhjeta viimesiään myöten ja alkoi epämukavasti raastaa ientä ja poskea siinä ympärillä. Olin vielä keskiviikkona sitä mieltä, että kyllä tämä "ientulehdus" menee vielä ohi, mutta torstaina kyllästyin ja soitin päivystykseen ja sain ajan kahdeksitoista.

Päivystys sijaitsee tosiaan Ruskeasuon hammaslääkärissä ja mul ei ollu mitään hajua, miten pääsisin nopeiten sinne Herttoniemestä. No mulla oli pyörä mukana, joten meikähän alkoi sitten tutkiskelemaan reittioppaasta pyöräilyreittiä sinne. Reilu 11 kilsaa matkaa ja meikä on ihan tosissaan suunnittelemassa polkevani sinne HAMMASLÄÄKÄRIIN. Ties mitä ne vielä sielä tekisivät mulle. No meikä päätti lähteä sitten ensiksi pyörällä metroasemalle, pyörä mukana metrossa Sörkkään ja Sörkästä taas suunnistaisin kohti Pasilaa.

Kännykän navigaattorilla yritin sinne suunnistaa. Hyvä etten auton alle jäänyt tai ajanut kenenkään muunkaan päälle, kun kuikuilin kokoajan kädessäni olevaa navigaattoria. Löysin itseni Pasilaan, mutta matkaa oli vielä reippaasti jäljellä. Navi ohjasi minut metsään, jonka polut haarautuivat vähintään miljoonaan eri suuntaan. Kello oli jo viittä vaille kaksitoista, kun päädyin kysymään ohikulkijalta, että missä suunnassa on Mannerheimintie. Sain hyvät ohjeet ja lähdin täysiä polkemaan kohti Mannerheimintietä.

No löysin lopulta sen tien, MUTTA olin ihan väärässä päässä. Navi jälleen esiin. Olin lähellä itkeä siinä vaiheessa kun kello oli tasan ja meikä ei ollut lähelläkään määränpäätä. Navigaattori kertoi, että jäljellä olisi vielä KAKSI KILOMETRIÄ ja suuntima takaisin metsään! Prkl. Hiestä märkänä poljin takaisin metsäpoluille ja lähdin täysiä polkemaan. Navin ohjeet olivat onneksi selkeät ja reitti näytti oikealta. Meinasin jäädä hevoskärryn alle...SIIS MITÄ HEM... hevoskärryt tulivat vaan vastaan keskellä ei mitään. Prkl. Pyöräilin entistä lujempaa ja tulin alamäkeen. Navi näytti, että käänny vasemmalle. En nähnyt polkua vasemmalle missään, kunnes tulin kohdalle ja jarrutin nopeasti ja yritin kääntyä samalla ja siinä samassa vedinkin jo kyljelteni sladissa maassa. Ai prkl!!!

Tsekkasin nopeasti kaikki paikat. Kyynerpää verillä, housut polvesta riekaleina, kankku helvetin kipeä ja sormessa vuotava haava. Poimin kännykkäni vähän matkan päästä ja ravistelin roskat päältäni ja jatkoin polkemista kohti määränpäätä.

Saavuin pian määränpäähän ja kello oli 12:20. En edelleenkään meinannut löytää oikeaa rakennusta, mutta se löytyi viimein ison autotien toiselta puolelta. Suojatietä ei löytynyt lähimainkaan, joten jouduin polkemaan vähän matkaa väärään suuntaan, että pääsin tien yli. Löysin viimein oikean paikan ja pelkäsin jo, että joudun maksamaan myöhästymisestäni ja että minua ei enää otettaisi hoidettavaksi.

Onneksi kuitenkin ilmottautuessani saapuneeksi, ystävällinen täti kertoi, että kyseessä on vain ilmottautumisaika ja että voin rauhassa hengähtää ja odottaa vuoroani. Painuin samalta istumalta vessaan tarkistamaan damaget. Harmittelin revenneitä lempparihousujani ja puhdistelin haavoja käsidesinfiointiaineella. Auts. Ravistelin vielä vaatteistani viimeiset roskat ja painuin odotussaliin jännittämään tuomiota hampaastani.

Pääsin nopeasti hoito"loossiin". Se oli siis sellainen yliopistomainen iso hoitohuone, jossa hoitajat olivat pienissä sermeillä jaetuissa loosseissaan. Ympärillä kuului poraamisen ääniä ja potilaiden muminaa. Selitin vaivani lääkärille ja hän vilkaisi suutani. "Ompas ärsyttävässä paikassa, otetaan pois". Järkytyin hieman tuomiostani, vaikkakin juuri hampaanpoistoa osasinkin odottaa. Ensimmäistä kertaa ikinä minun suutani puudutetaan ja vielä hammas poistetaan.

Sain kaksi kertaa puudutuspiikin ja gruntsis hammas oli poistettu. Vanurulla suuhun, hoito-ohjeet kätöseen ja lasku tulee perästä. Se oli sillä selvä ja meikän tulisi vielä päästä kotiokin. Kävin vielä ennen lähtöä vessassa tarkistamassa haavani. Heitin vanurullan roskikseen ja valmistauduin uuteen pyöräilykoitokseen. Tein siis kaiken niin väärin kuin vaan voi. Hoito-ohjeissa kehotetaan puremaan vanurullaa noin puolisen tuntia vähintään ja urheilua ei saa harrastaa noin viikkoon. No mitä minä teen? Lähden pyöräilemään taas useita kilometrejä kohti kotia.

Tällä kertaa en vilkaissutkaan navigaattoriin. Päätin, että jos eksyn, niin sitten eksyn. Poljin vain tienviittojen mukaan kohti Pasilaa. Löysinkin sinne yllättävän helposti ja suunnistin vaistonvaraisesti kohti Sörnäistä. Huomasin, matkalla Vallilan ja Kallion läpi, paljon mielenkiintoisen näköisiä ihmisiä. Terdellä istuvat vakioasiakkaat juttelivat hippien kanssa mukavia ja heittivät läppää. Kyllähän kaikki tietää mimmoista porukkaa siellä asuu, mutta ei voi antaa kuin respectit heille, joilla on tarpeeksi asennetta ja luonteen lujuutta asua siellä niiden kaikkien juoppojen keskellä :D

Löysin viimein Sörnäisten asemalle ja mietin hiljaa mielessäni, että miksi en jo mennessä löytänyt perille näin nopeasti. No sitä ei moni tiedä. Metrossa ollessani pyöräni kanssa, tuli eräs Ilta-sanomien toimittaja tekemään juttua siihen minun viereeni ja kysyi saako hän haastatella minua. Voitte varmaan kuvitella, kuinka huono olo minulla siinä vaiheessa jo oli, kaikkine mustelmineni ja turvonneine poskineni. En siis suostunut haastatteluun, mutta sain kehuja hienosta pyörästäni :D

Pääsin viimein kotiin. Sellainen seikkailu sitten tällä kertaa. Jos joku lukija miettii, että onko tämä totta laisinkaan, niin tässä vielä kuvaa tämän hetkisistä "haavoistani".

Pahoittelut vielä tekstin määrästä ja kuvien vähyydestä. Yritän tsempata jatkossa.

Tänään on luvassa shoppailua (miekkoselle uusia vaatteita) ja ens viikonloppuna on yhdet näyttelyt, Antin kaverin polttarit ja meikällä alkaa viimein loma! Sit onkin pian jo Juhannus vailla mitään suunnitelmia ja Juhannuksen jälkeen Rock the Beach (Fuck the Bitch :D)!! Oh yeah!

Palaillaan taas.

Helteinen viikonloppu

Viikonloppu meni aurinkoisissa merkeissä.Lauantaina oltiin tosiaan katsomassa sitä Stand upia Apollossa. Esiintymässä oli Niko Kivelä ja Sami Hedberg. Tämä oli jo minun neljäs Sami Hedbergin keikka :D

Oltiin siis duuniporukan kanssa viettämässä virkistysiltaa ja mikäs sen parempaa kuin nauraa itsensä kipeäksi. Pääsinkin siinä ihan kivasti tuiskeeseen, kun käytiin ekaksi Marikan kanssa Virgin Oilin terassilla juomassa yhet siiderit. No Marika huomas sit myöhemmin, että se kassatäti olikin antanut liikaa rahaa takaisin, joten meiän juomat maksoikin sitten yhteensä 4 euroa. Ooops.

No siitä terassilta me sitten kipitettiin tien yli Apolloon ja sieltä sai kuulemma "salaisella taikasanalla" tilattua kaksi hanajuomaa ilmaiseksi. No meikähän otti sitten taas yhden siiderin siinä shown alkua odotellessa. Siinä rupatellessahan se sitten hujahti nopiasti huiviin ja Tero kävi ystävällisesti hakemassa mulle vielä sen toisen ilmaisen siiderin. Sitä siemaillessani alkoi show pikku hiljaa alkaa ja voi että oli posket kipeinä siitä jatkuvasta nauramisesta. En ookkaan koskaan ollu sellasella Stand up keikalla, jossa ne koomikot vetäis yhdessä sen shown.

Väliajalla meikä kävi ostamassa itselleni vielä yhden Smirnoff Icen ja kipitin takaisin paikalleni. Yllätyksekseni Tero olikin ehtinyt jo ostaa itselleen kaksi rommikolaa ja sanoi, että minä saan juoda toisen. Huhh... ilmaisia juomia tulee ovista ja ikkunoista. No me sitten sovittiin, että juodaan se yhdessä puoliksi.

Shown jälkeen porukka lähti eri suuntiin ja minä suuntasin siihen porukkaan joka päätti lähteä jatkoille baariin. No me sitten päädyttiinkin Stadin tähteen. Olin tilaamassa tiskillä Tonin kanssa taas jälleen yhtä siideriä, kun Toni herrasmiehenä halusikin tarjota sen minulle. Nice! Ilta oli siinä vaiheessa vielä nuori, mutta meininki Stadin tähdessä oli vielä sen verran hiljainen, että päätin ottaa ja lähteä, vielä kun metrolla pääsee, kohti kotia. Ilmeisesti porukka oli muutenkin taas hajoamassa kohti eri ilman suuntia, joten en ollut ainoa tylsimys, joka päätti lähteä eri teille.

Antti oli ihana ja tuli vielä hakemaan minut metroasemalta. Siinä hyvässä nousuhumalassa teki mieleni hampurilaista. Lähi Hese oli valitettavasti ehtinyt mennä kiinni, mutta onneksi ihana miekkoseni innostui hampurilaisideastani niin, että alkoi paistaa kanaa ja pekonia ja kokosi meille aivan ihanat kana-pekonihampparit. MMMhhhh njam. Katottiin siinä vielä telkusta jotain....mitä lie. Taisin nukahtaa kesken ohjelman kun en muista siitä mitään :D

Aamulla ei ollu kaikkien onneksi krapulaa vaan meikä tyttö laittoi heti herättyäni viestiä Tainalle. Ulkona oli niiiiin lämmin ja aurinkoinen sää, että jotainhan meiän oli pakko keksiä. No Tainan ja Jessen saavuttua meille me lähdettiin ensin piiiitkälle lenkille koirien kanssa ja käytiinpä vielä alepan kautta hakemassa jätskitkin. Kotiin päästyämme levähdettiin hetki ja tankattiin paljon vettä. Seuraavaksi päätettiinkin lähteä kohti Kivikkoa ja siellä sijaitsevaa uutta frisbeegolf-rataa.

Alue näytti oikein mukavalta ja siellä olikin paljon porukkaa ottamassa aurinkoa. Mä järkytyin jo heti ensimmäisellä "reiällä", kun siinä oli heti ensalkuun vesieste. Oon ehkä maailman surkein kiekon heittäjä ja eikös se mun kiekko sit lentänykki heti sinne lätäkköön. Tottahan toki.

Radat oli kyllä muutenkin hyvin erikoisia ja erilaisia verrattuna tuttuun ja turvalliseen Siltamäen urheilupuistoon. Kivikossa oli ihan hirveästi ratoja joissa korkeus vaihteli ja radan pituus oli ihan järkyttävä. Lisäksi oltiin vasta jossain 7. tai 8. radalla, kun huomattiin, että se mesta oli ihan täynnä nokkosia. Siis ihan järkyttävä pelto korkeita nokkosia. Eihän sielä voinut liikkuakkaan meiän pienillä kesähepenillä ja ballerinatossuillamme, saati yrittää ettiä sitä keskelle nokkospuskaan tippuvaa kiekkoa. Päästiin johonkin 10. radalle, kun meiltä meni totaalisesti hermot ja voimat olivat jo ihan loppu siinä vaiheessa. Saldona kaksi nokkospuskiin kadonnutta kiekkoa ja nilkat täynnä nokkosen polttamia jälkiä. Ehkä me vielä joskus päästään se rata kokonaan läpi, kun nyt ainakin tiedetään mitä on luvassa.

Kello olikin jo seitsemän illalla, kun päätettiin lähteä polkemaan kotio päin. Kotona tilattiin laiskuuksissamme kebabit ja meikä huomas suihkun jälkeen olleeni täysin palanut käsistä ja kaulalta. Auts. En oo pitkään aikaan palanu näin pahasti ja nyt sitten heti kesäkuun alussa pääsen käräyttämään näin pahasti. Ei kiva.

Noh eiköhän se äkkiä parane, kun muistaa läträtä tarpeeksi after sunia ja juoda tarpeeksi vettä.

Nyt pitäis jaksaa taas keksittyä töihin. Vielä pari viikkoa ja sitten alkaa lomalomalomalomaaaaa!
Ei vielä mitään sen kummempia suunnitelmia, mutta kuhan pääsee vähän rentoutumaan :)

Mukavaa kesäistä maantaita kaikille!

Menoa, ei menoa, menoa, ei menoa....

Miten joteski aina kun on sitä menoa, ni kaikki menot kasaantuu sille samalle päivälle. Nyt on viime aikoina ollut taas vähän hiljasempaa, mut sit heti ku on joku tärkeämpi meno, ni sit ois kaikkee muutaki kivaa sille samalle päivälle. Hyvänä esimerkkinä just viime viikon tiistai, kun oltiin siellä konsertissa, niin just sille samalle illalle ois ollu tottistelua Lagottoklubilaisille siinä ihan meiän lähellä olevassa Kelkkapuistossa. Oisin halunnu mennä sinne, mut en missään nimessä ois perunu ihanaa Josh Grobanin keikkaan, jonka lipuista maksoin maltaita :D

Sit on taas niitä hiljasempia aikoja kun vaan miettii, että vois hankkii elämän. Ei siis oikeesti mitään arkea kummallisempaa tapahdu. Kaverit viipottaa jossain ja meikä vaan istuksii kotona.

No nyt olis taas lauantaille kaikenlaista, mut en pysty repeemään joka paikkaan. Ensinnäkin sillon on taas mutsin synttärit, joten varmaan kakkukahveille pitäisi lähteä. Toiseksi meillä on sillon duuniporukan virskistyspäivä ja ollaan menossa katsomaan Standupia Apolloon. Mahdollisesti etkoillaan säästä riippuen joko minigolfin parissa tai jotain muuta vastaavaa, tai sitten keilaillaan sisätiloissa. Syömässäkin vois käydä jossain. Sen lisäksi Taiski(Taina) kyseli, että tehtäiskö lauantaina jotain kivaa yhdessä. No himputti! Haluaisin, mutta taas kerran liput Standup keikalle vievät voiton.

Eikö menot vois sijoittua silleen tasasesti pitkin viikkoa, eikä niin, että kaikki kasaantuu sille yhdelle päivälle, kun olen jo sopinut jotain peruuttamatonta. Nojaa ei maha mittään.

Nyt kun ollaan muuten aloitettu tämä 6 kertaa/vko treenit, niin illat täyttyy ihan täyteen :D Pitää melkein alkaa keksimään lisää tunteja jostain. Valitettavasti se yleensä karsiutuu sitten unitunneista, mut onneksi kesällä ehtii myös vähän lomailla.

Oltiin eilen Oskun kanssa kattomassa ekaa kertaa niitä Lagottoklubin järjestämiä rallytokotreenejä siellä Kelkkapuistossa. Lagottoklubi on siis vuokrannut Kelkkapuiston hiekkakentän aina tiistaisin klo 19-21. Siellä voi sitten käydä itsenäisesti harjoittelemassa tai voi ehdottaa jotain pitämään jonkun tunnin. Ihan kiva idea mielestäni.

No me käytiin siellä sitten Oskun kanssa, kun Osku on vähän paremmin keskittyvämpi kuin Romeo, enkä voinut yksin ottaa molempia koiria mukaan. Rallytokossa siis on sellainen rata, joka koostuu erilaisista kylteistä. Jokaisella kyltillä on jokin "tehtävä" joka tulisi suorittaa koiran kanssa oikealla etäisyydellä kyltistä. Osku suoriutui ensikertalaiseksi tosi hyvin. Ollaan aika hyvin opetettu sille sivu ja etu eli koira tulee istumaan sivulle jalkojen viereen ja taas istumaan eteen ihan kiinni jalkoihin. Mutta seuraamisessa Oskulla keskittyminen herpaantuu vieläkin aika pahasti. Ei olla oikein jaksettu sitä opettaa, mikä näkyy tietysti lenkilläkin vetämisenä.

Jokaisen kyltin tehtävät ovat helppoa opettaa kotonakin. Esim. yksi uusi hauska temppu oli, että koiran pitää pysyä paikallaan istuen ja omistaja kävelee koiran ympäri. Osku yritti aluksi pyöriä istualteen mukana, mutta pääsin mä sitten kerran sen ympäri ilman, että sen piti olla kokoajan kasvot minuun päin. Kuulemma kaikki kyltit ja säännöt löytyy Rallytokon virallisilta sivuiltakin, jos kiinnostaa enemmän tutustua kyseiseen lajiin.

No me ei siinä sitten kauaa ehditty harjoitella, kun piti jo kipittää kotiin toisiin treeneihin eli illan lihaskuntotreeneihin. Vuorossa oli tällä kertaa ylävartalotreeniä ja voi jessus kyllä poltti lihaksia sen jälkeen. Kerron treeneistä lisää myöhemmin. Ehkä jo tänään.

Treenin jälkeen syötiin terveellinen ateria kanaa, salaattia(slaatinlehdet omasta maasta) ja kasviksia. Maukasta ja täyttävää.

Tänään ei varmaan taas tapahdu mitään jännää, mut palaillaan taas.

Vihreys ja vehreys

Kevät on jo ihanan pitkällä ja kohtahan onkin jo kesäkuu. En oo oikein ehtiny viimeaikoina keskittymään blogiini, kun aloitimme Antin kanssa urheilemisen. Sen lisäksi, että mä pyöräilen työmatkat (noin 12 km/pv) ja käytän koirat vähintään 45 min lenkillä, niin meillä on treenit 6 kertaa viikossa. Olen siis ollut tällä viikolla hieman rikki, poikki, puhki.

Kerron niistä treeneistä sitten joskus myöhemmin lisää, mutta nyt keskityn ihastelemaan tulevaa kesää.

Meiän chilit on ihanan isoja ja tuuheita. Vielä eivät ole kukkineet, mutta hyvältä näyttää jo tähän mennessä. Pihamaalla porkkanat ovat alkaneet kasvaa, mutta vasta pienet tupsut on tullut esiin. Herneet taisin laittaa liian aikaisin, koska niistä ei ole kuulunut mitään. Pitänee koittaa laittaa uudet herneet maihin, jos nyt olisi parempi hetki.

Salaattikin näyttää jo melkein valmiiksi syötävältä. Nyt sitä ainakin riittää ja tehdään takuulla paljon salaattiruokia nyt, kun ollaan tavoiteltu hieman terveellisimpiä elämäntapoja.

Sovittiin, että pidetään viikossa enää vain yksi herkkupäivä ja huomattiin tuossa kun eilen niitä herkkuja syötiin, ettei ollut enää yhtään niin hyvä olo ja treenit ei meinanneet maistua. Voi olla, että jatkossa ei herkut enää maistukkaan edes läheskään niin paljon kuin ennen. Hyvä niin!

Eilen tosiaan tuli ostettua niitä herkkuja, koska käytiin vuokraamassa Filmtownista vähän leffoja. Meillä oli semmoinen Filmtownin lahjakortti, jossa oli vielä neljä leffaa jäljellä, mutta koska se oli menossa vanhaksi kuun loppuun mennessä, niin päätettiin tuhlata se kerralla loppuun. Mukaan lähti siis Juoppohullun päiväkirja, Magic Mike, Argo ja The amazing Spiderman.

Juoppis oli pakko nähdä, koska ollaan molemmat luettu ne kaikki kirjat. No eipä ollut hääppöinen elokuva. Näyttelijät oli kyl aika täydellisesti valittu niihin rooleihin. Joonas Saartamo oli kuin ilmetty Juha Berg ja voi sitä Kristiania. En osannut edes kuvitella Kristiania oikeaksi ihmiseksi, mutta Santtu Karvonen herätti sen täydellisesti eloon.

Magic Mike oli ihan hyvä. Siinä saatiin kyllä molemmat nauraa ihan riittävästi, ettei se nyt ihan pelkästään naisille suunnattu leffa välttämättä ollut. Alastomista miehistä huolimatta hahmot olivat mielenkiintoisia ja juoni ei suinkaan pelkästään liittynyt niihin miesstrippareihin. Valitettavasti näissä tämänkaltaisissa viihdetaiteilijaelokuvissa on aina mukana myös raha ja huumeet ja muut sotkut. Draamaakin siis myös löytyy tästäkin elokuvasta.

Argo oli mielestä erittäin hyvä tositapahtumiin perustuva elokuva. Siinä kidnappaustilanteisiin erikoistunut pelastaja tekee tärkeän päätöksen toteuttaessaan laajan pelastusoperaation Iranissa. Elokuva piti katsojan kokoajan jännityksessä, koska mitä vaan olisi voinut tapahtua. Kaiken huipuksi on ihan mieletöntä ajatella, että tämä pelastusoperaatio on joskus ihan oikeasti toteutettu ja siinä on onnistuttu. Ihan mieletöntä!!! Suosittelen kyllä kaikille tätä elokuvaa.

 The amazing Spiderman oli perus hämähäkkimieselokuva pienillä muutoksilla. Varmasti sarjakuvissakin Spidermanista on tehty monta erilaista versiota. Mä tykkäsin kyllä tästä versiosta, koska se oli jotenkin realistisempi, tai niin realistinen kuin se vaan voi olla, ja niihin hahmoihin oli jotenkin helpompi samaistua. Oli jotenki kivaa vaihtelua, että sankari sai kerrankin naisensa ja oli avoin hänelle. Vaikkakin lopulta lupasi pysyä erossa hänestä, mutta ne lupaukset, joita et pysty pitämään on kaikista kivoimpia.

Lauantai kului tosiaan aika pitkälti elokuvia kattellessa ja illan treeniä tehdessä. Tänään olis lepopäivä, mut meiän pitäis kyl viel ainaki siivota ja käydä kaupassa. Phuuh. Täytynee tästä lähteä hommiin :)

You raise me up

Eilinen Josh Grobanin konsertti oli just niin ihana kuin odotinkin ja vielä paljon parempi.

Raahasin Antin seurakseni mukaan, vaikka hän kuunteleekin enemmän rockia ja heavy metallia. En ollut koskaan ennen ollut Hartwall Areenalla, joten sekin oli jo kokemus itessään.

Harmittelin jo alkuun kun piti ottaa vanha pokkari mukaan ja hädin tuskin osasin enää kuvata sillä. Se mun pokkari on kyllä jo niin vanha, ettei sillä meinaa saada enää kovin hyviä kuvia.

Lava oli hienosti luotu tuomaan teatterinomaista tunnelmaa. Koko sali oli lähes tupaten täysi.

Kun Josh Groban viimein asteli lavalle, meinasin pillahtaa onnesta itkuun. Näin viimein pitkäaikaisen idolini. Muistaakseni hän aloitti laulamalla All that echoes-albumin kappaleella Brave.

Pahoittelut vielä kuvien laadusta. Istuttiin sen verran takana, ettei vanhan kamerani tehot riittänyt kuvaamaan tarkempaa ja valoisampaa, joten zoomasin suosiolla saadakseni edes jonkinlaista lähikuvaa Joshista.

Ensalkuun Josh kehui kuinka ihanaa on olla taas Suomessa ja pyysi huumorimielessä tulkkausapua suomalaiselta muusikolta, Pete Korpelalta.

Aluksi Pete käänsikin hienosti Joshin tervehdykset suomeksi, mutta lopulta vitsaili Joshin kustannuksella :D
"...ja hotelli huoneen numero oli.... ilmasta viinaa tarjolla"

Josh esitti taas muutaman kappaleen. Yllätyksekseni hän esitti myös paljon vanhoja biisejään. Oli jotenkin ihana kuulla niitäkin pitkästä aikaa.

Sen jälkeen Josh taas otti kontaktia yleisöön. Hän kertoi kuinka aikoi olla tällä Suomen keikkamatkallaan kunnollisempi, eikä "rymyäisi" kaupungilla puoleen yöhön asti, pää ajeltuna, ilman housuja jne. "Niinkuin edellisellä kerralla", mutta kun jostain vaan kuului houkuttelevaa tanssimusiikkia, niin taas miestä viedään. Yleisöstä joku huusikin, että "Oh you found DTM" ja Josh vastasi "Found what? DTM? Yhtäkkiä yleisö alkoi nauraa ihan täysiä ja Josh ihmetteli "Oh my God! What did I just say?" :D
Pian Josh kertoi, että oli pyytänyt fanejaan lähettämään hänelle kysymyksiä sosiaalisessa mediassa ennen keikkaa ja lupasi nyt vastata niistä kolmeen. Joshia jännitti kauheasti lausua suomalaisia nimiä ja pyysikin Peteä kumauttamaan gongiin aina, kun sanoi jotain väärin. Heti ensimmäinen nimi meni väärin ja Pete kumautti gongia. Kysymys oli, että "Jos hän olisi hullu tiedemies, niin mitä hän keksisi?" Josh vastasi, että hän keksisi pierun joka tuoksuisi parfyymille :D Perus pissakakkahuumori toimii aina. Toisen kysymyksen esittäjä Jenni löytyi yleisöstä. Jenni vastasi "Remember, you're my future husband"

Josh pyysi Jennin lavalle ja antoi tälle halin. Jennin kysymys oli "mikä on noloin hetkesi lavalla?" Josh vastasi kerran kaatuneensa rappusissa kesken herkän laulun ja demonstroi miltä laulu kuullosti. Yleisö sai taas nauraa.

Kolmannen kysymyksen kohdalla Josh pyysi Jenniltä apua kysymyksen lukemiseen. Joshia pyydettiin lausumaan erilaisia suomalaisia sanoja, joissa lausuttiin ärrrr suomalaisittain. Sanoja oli mm. "muurahainen", "makkara" ja "Karjalan piirakka". Josh suoriutui niistä hienosti :D

Tämän jälkeen Josh esitti taas muutaman kappaleen, mutta niiden jälkeen hän poistuikin lavalta. Bändi esitti tässä välissä oman soolonsa. Pian Josh juoksikin takaisin lavalle esittämään oman rumpusoolonsa.

Mistä seurasikin yksi mun lempparikappaleista; Vocé Existe Em Mim.

Ah niin ihana biisi. Meinasin pillahtaa taas itkuun sitä kuunnellessani :D

Lopuksi vielä muutama vanhempi biisi ja keikka oli lopussa. Yleisö kuitenkin toivoi vielä encorea ja sehän me saatiin. Encorena Josh esitti erään minulle tuntemattoman biisin, jota ei kuulemma ole millään levyllä, mutta fanit ovat sitä monesti toivoneet. Hän omisti sen Yhdysvalloissa riehuneelle Tornadon uhreille. Lisäksi hän esitti vielä Ally McBealistakin tutun You're still you kappaleen.

Lopuksi Josh kutsui lavalle vielä erään suomalaisen kuoron laulamaan hänen kanssaan kaikkien tunteman You raise me upin. Silloin koko yleisö yhtyi lauluun mukaan ja nousi seisomaan. Se oli kaunis hetki.

Siihen päättyi ihanaakin ihanampi Josh Grobanin konsertti. Mikä ihana mies! :D

Anttikin lopulta myönsi, ettei se nyt ihan kauheeta se musiikki ollut ja hauskahan se oli ku mikä.

Kiitos ihanasta konsertista!!!

Tonight is the night

Tänään se on viimein täällä; ah niin ihana Josh Groban!

Josh Groban esiintyy siis tänään Helsingissä Hartwall Areenalla ja meikä on menossa just sinne!!
Oon fanittanut Joshia ever since mä näin sen ekaa kertaa Ally McBealissa ja siitähän nyt on jo ainakin reilu kymmenen vuotta aikaa. Ihastuin sen ääneen ja noh tietty noihin ihaniin suklaanappisilmiin. Siinä on pikkulikka ihan sulaa vahaa :D

Ostin ensimmäisen Josh Grobanin levyn jo varmaan sen julkaisuvuonna 2001. Muistan, että siinä mun ostamani levyn kannessa on joku tarra missä lukee jotain tyyliin tuttu Ally McBealista ja mä kuuntelin sitä niiiiin paljon. Kunnes tuli seuraava levy ja mä kuuntelin sitäkin putkeen monta tuntia. Ja jos en nyt ihan täysin väärin muista, niin me tehtiin yhteen Closer albumin biisiin yks joukkuevoimistelun kilpailuohjelmakin. Ja siitäkös mä innostuin vain enemmän, kun mä sain ilmaista Josh Grobanin musiikkia ns. tanssilla. Myöhemmin me tehtiin vielä yksi keilaohjelma Joshin musiikkiin ja se jäikin mun viimeiseksi kilpailuohjelmaksi voimistelun saralla.

Mun fanitus ei kuitenkaan koskaan laantunut. Joshilta tuli lisää uusia albumeita ja jokainen on tullut kuunneltua ainakin sata kertaa läpi. En voi sanoa, että mikään niistä olisi ollut huono. Nyt viimeisin albumi on jo kuudes ja Josh on parhaillaan tekemässä sen levyn kiertuetta ympäri maailmaa.

Uskollisena fanina mä tietysti seuraan Joshia myös Facebookissa. (Twitteriä en valitettavasti osaa käyttää niin en sellaista accouttia edes omista) Must on niin hauskaa, kun Josh ihan oikeesti päivittää sitä Facebookkia tosi ahkerasti :D

Pic from Facebook (https://www.facebook.com/?ref=tn_tnmn#!/pokes?notif_t=poke)

Välillä se postailee hassuja kuvia sen koirasta Sweeneystä. Se aina hengailee Joshin mukana studiolla. Hihi söpikset.

Odotan tulevaa iltaa jo niin innolla vaikka vähän väsyttääkin. Tänään on muutenkin melko kiireinen aikataulu, että toivottavasti ehditään ajoissa paikalle. Keikka alkaa onneksi kuitenkin vasta klo 19.30, mutta ovet avataan jo kuudelta. Jaiks tulee kiire!

No mutta kattellaan. Toivottavasti saan ikuistettua idolini edes muutamalla hyvällä otoksella :)