Paluu ysäriin

Reilu viikko sitten oltiin meiän tämän kesän ensimmäisellä ja viimeisellä festarilla, nimittäin käytiin Suvilahdessa We love the 90's festivaaleilla.

Me mentiin pikkasen porttien aukeamista myöhemmin sinne, niin saatiin nauttia mukavasti auringon paisteesta. Kuulemma hetki ennen meidän tuloa oli juuri satanut vähän reippaampi kuurollinen vettä. Sen kyllä huomasi, sillä maa oli täynnä iiiisoja vesilätäköitä.

Perjantaina käytiin kuuntelemassa mm. Mr. Presidenttiä, Güntheriä, Waldo's Peoplea ja ihanan legendaarista E-Typeä.

Mr. President esiintyi Stara-klubi lavalla mikä oli siis siellä Kattilahallissa sisällä. Siellä oli tyylikkäät koristelut, mutta tunnelma oli jo ennen keikan alkua vähän turhan hikinen, joten päätettiin hipsiä ulos Kattilahallista heti Coco Jambo-biisin kuultuamme....eli melkeimpä heti ensimmäisten biisien jälkeen. Siellä oli yksinkertaisesti vaan niin huono ilma, ettei kestänyt enempää.

Seuravaaksi mentiin ostamaan vähän juotavaa ja saatiinkin todeta pian näiden festareiden huonot puolet. Jonottamista oli aivan tuhottomasti liikaa. Ensin jonotettiin juomia ainakin 15 min ja seuraavaksi jonotettiin vessaan ainakin 30 min. Siinä menikin sitten mukavasti pari keikkaa ohi, kun aina vaan jonotettiin johonkin. Ruokaa sai sentään heti.

Jonoissa kuunnellun Waldo's Peoplen jälkeen lähdettiin fiilistelemään hieman Güntheriä. Täytyy sanoa, että ehkä koko festarin parhaimmat esitykset oli Günther ja E-type. No okei, oli DJ Bobollakin aikamoinen "circus", mutta kaikki muut näytti just siltä, ettei ne artistit ole keikkaillut yhtään viimeisen 20 vuoden aikana :D Ei siinä mitään, sehän vaan lisäsi itse tapahtuman legendaarisuutta, mutta silti jotain tuntui puuttuvan (E-roticin koreografia, maybe? haha).

Itse odotin ehkä eniten tätä E-typen keikkaa. E-typestä tulee mieleen lapsuuden automatkan kaverini mökille ja me lauloimme täyttä kurkkua takapenkillä...Angels cryiiiing. Ei vitsi, en olis kuvitellut koskaan näkeväni tätä bändiä vielä livenä. Haha. Hieman kuitenkin petyin, että en tunnistanut montaakaan kappaletta heidän setistään, mutta onneksi he sentään soittivat sen Angels cryingin :D Eikä siinä, ne pari tuntematontakin kappaletta kuulosti ihan hyvältä. Täytyypä kaivella se levy jostain ja pistää soimaan taas kymmenien vuosien jälkeen.

Lauantaina oli huomattavasti vähemmän jonoa sisään festarialueelle, eikä maassakkaan ollut enää jättimäisiä vesilätäköitä. Siinä mielessä lauantaina oli parempi sää kun oli kuivaa, mutta kuitenkin oli vähän kolea ja pilvinen ilma, joka ehkä vaikutti hieman myös mielialaan.

Lauantaina kuunneltiin vähän E-roticia, Modern Talkingia, Basic Elementsiä, Pandoraa ja vielä illan pääesiintyjää DJ Boboa. Tämän päivän tarjonta ei oikein vakuuttanut. E-roticin esitys oli jotain ihan kauheeta sekasotkua ja Basic Elementa lopetti esityksensä kuin seinään, muuten hyvästä meiningistä huolimatta. Pandora soitti vain jotain ihan random biisejä, eikä yhtään niitä legendaarisia ysärihittejä ja DJ Bobon tekniikka petti :D

Pääasia oli kuitenkin, että saatiin viettää aikaa hyvässä seurassa ja oltiin taas yhtä festarikokemusta rikkaampia. Ja meikä sai taas yhden festaripaidan kokoelmiini. Vitsi täytyy kyl sanoa, että siellä oli jengillä mitä hienompia ysäri yksityiskohtia asuissaan. Oli kreppitukkaa ja värikkäitä golfvisiirejä ja vaikka ties mitä. Niitä oli kyllä hauska bongailla.

Tällä viikolla saatiin toivotella syksy viimein tervetulleeksi, kun päivä vaihtui syyskuun puolelle. Yksi kesä hurahti taas hirmuista vauhtia ohi, mutta paljon tuli kyllä koettuakin. Nyt voi taas alkaa odottelemaan Halloweenia ja pian myös ensimmäistä joulua omassa kodissamme. Uuh. Odotan jo innolla :)

Palaillaan taas.

Oma koti kullan kallis: Remontti-Reiskan hommissa

Tänään Oma koti kukkan kallis-ohjelmaosiossa meillä on.... No ei vaines.

Pääsin viimein koneelle siirtämään kuvia, joten voisin viimein kirjoitella meidän remppailuistamme jotakin. Ensinnäkin kerrottakoon hieman taustoja siitä, miltä täällä on ennen näyttänyt. Okei, elikkäs edellinen asukas on varsin värikäs persoona ja se näkyi myös täällä asunnossa. Voin liioittelematta kertoa, että täällä oli siis joka ikinen huone maalattu eri värillä. Eteinen oli punainen, makuuhuone oli vihreä, olohuone oli vaalean oranssi, työhuone alias toinen makuuhuone oli keltainen, pikkueteinen oli, tai siis on edelleen, pinkki, ja toinen työhuone alias pikkumakkari on harmaa. Ei me toki väriä kaihdeta, mutta me kaivattiin ehkä pikkusen neutraalimpaa sävyä tähän kämppään.

Me aloitettiin maalaaminen makuuhuoneesta ja eteisestä, mutta koska sisustus on vielä sen verran pahasti kesken, niin en esittele niitä vielä kuvien kera. Seuraavaksi maalasimme olohuoneen. Värinä toimi tuttu ja turvallinen valkoinen, mutta makkariin tuli pientä tehosteväriä päätyseinään. Mutta se saa oman postauksensa myöhemmin kun sisustus on viimein valmis.

Sen sijaan aloitan tämän Oma koti kullan kallis-ohjelmaosion toisesta makuuhuoneesta eli siis tulevasta työhuoneestani.

Kyseessä oli siis huone: KELTAINEN.

Tämä kyseinen huone oli edellisen asukkaan työhuone ja hänellä oli tuossa päätyseinällä isot seinään kiinnitetyt hyllyt. Senpä takia tämä huone vaati ehkä eniten pintakäsittelyä.

Ensin aloitin siis paikkaamalla ruuvien aiheuttamat reiät kittiaineella. Kitti kuivui parissa tunnissa, jonka jälkeen sitä pystyi hieman hiomaan tasaisemmaksi. Syvimmät reiät vaati muutaman kerroksen, mutta lopulta sain onneksi reiät piiloon.

Ronsu the remppa-apulainen :D

Seuraavaksi oli vuorossa osio, jota en näin amatöörinä olisi koskaan osannut edes ajatella...

Nimittäin seinien peseminen pölystä ja liasta. Meikähän olis jo alkanu lätkimään maalia pintaan, mutta onneksi meillä oli sentään yksi vähän kokeneempi epeli auttamassa maalailuissa, nimittäin Antin faija.  Siis uskomatonta miten paljon likaa seinätkin imee itseensä. Tuo rätti oli seinien pesemisen jälkeen jo ihan musta. Kaikkee sitä oppii.

Ennen maalaamista suojasin vielä listat ja pistokerasiat maalarinteipillä.

Maalaaminen aloitettiin ensin reunoista ja se tapahtui kätevästi tuollaisella rajaajalla. Sillä sai tehtyä sopivan tasaista ja siistiä jälkeä, kun sen kyljessä olevat rullat pyörivät reunaa vasten.

Koska pohjaväri oli niin "tumma", niin oli syytä maalata koko huone ensin pohjamaalilla.

Pohjamaalin kuivuttua, maalin väri tasoittui, eikä maalausraidat enää näy niin vahvasti läpi. Tummien värien päälle maalaamisessa voi joutua tekemään muutaman kerroksen pohjamaalia, ennen pintamaalia. Me maalattiin kaikki seinät vähintään kahteen kertaan pohjamaalilla ja sitten, kun pohjamaali oli kuivunut, pääsimme viimein maalaamaan pintamaalit. Tässä vaiheessa minä annoin suosiolla maalitelan parempiin käsiin eli Antin faijalle, joka maalasikin taidokkaan tasaisesti.

Remppa-Ronsu siellä taas tekee viimeistelyjä.

Keltainen huone sai uuden nimen vihreä. Tarkemmin sanottuna Wasabin vihreä :D Olen aina halunnut omaan huoneeseen jonkun värikkään seinän ja nyt se viimein toteutui ikiomassa kodissamme.

Ensimmäinen huonekalukin on löytänyt paikoillensa. Ruma vanha senkkini, jonka joskus aikoinaan maalasin ruskeaksi :D

Mitäs tykkäätte meikän Wasabin vihreästä huoneestani ;)

Guardians of the Galaxy

Käytiin eilen taas ylläri, ylläri leffassa. Tällä kertaa katsottiin elokuva Guardians of the Galaxy 3D:nä.

Nyt kun asutaan Vantaalla, niin meiän lähin leffateatteri onkin Flamingon Finnkino. Flamingon leffateatterit on ihan Tennarin leffateatterien tasoisia, joten ei harmittanut yhtään vaihtaa tänne. Kaikenlisäksi meiltä ajaa sinne vartissa, joten plussaa vaan :) Ainoa huono oli, että nuo 3D-lasit oli sitä vanhempaa mallia, niin ne painoi ikävästi nenänvartta ja ei oikein meinannu pysyä omien rillien päällä kunnolla. Mutta se oli hyvin pieni miinus.

Mutta itse elokuvaan.

Guardians of the Galaxy kertoo taas vaihteeksi Marvelin supersankareista (aiemmin olen hehkuttanut mm. Avengereita), mutta jostain syystä näistä sankareista en olekkaan koskaan kuullut aiemmin mitään. En siis oikein osaa kertoa näistä mitään taustoja, koska olen itsekkin ihan ensikertalainen. Mentiin siis Antin tahdosta katsomaan tätä elokuvaa, koska en ollut nähnyt tästä yhtäainuttakaan traileria tai mainosta, mutta luotin silti Antin valintaan. Ja hyvä että luotin. Tykkäsin kovasti!

Elokuva kertoo nuoresta Peter Quillista, jonka ravagerit kidnappaavat tämän ollessa vasta kuusi (vai olikohan se seitsemän) vuotias.  26 vuotta myöhemmin Peter on kouluttautunut mestarivarkaaksi, joka tienaa elantonsa kauppaamalla kalliita keräilyesineitä. Tällä kertaa on kuitenkin kyseessä vähän arvokkaampi esine, jonka perässä on useampikin taho. Taistellessaan tästä arvokkaasta esineestä, Peter jää kuitenkin kiinni Xandarialaisille lainvalvojille ja joutuu vankilaan. Vankilassa Peter lyöttäytyy yhteen Gamoran, Rocketin, Grootin ja Draxin kanssa päästäkseen vapaaksi ja näin syntyi The Guardians of the Galaxy.

Mä tykkäsin tästä kyllä kovasti ja etenkin visuaalisesti tämä elokuva oli erittäin näyttävä. Siinä oli myös sopivasti huumoria, mikä kevensi hyvin taistelun tunnelmaa. Okei myönnetään, että alku oli vähän kökkö, mutta kun alettiin päästä vähän vauhtiin, niin johan läks. Alkoi tehdä mieli etsiä nämä sarjakuvat jostain ja alkaa tutkimaan vähän tarkemmin näitä Galaxin vartijoita. Groot on tietysti ihan lempparini, mutta kyllä punatukkainen ja vihreäihoinen kaunis Gamorakin on hyvin mielenkiintoinen hahmo. Jatko-osaa odotellessa ;)

Antaisin tälle 4/5 tähteä, koska Marvelin hahmot on vaan yksinkertaisesti parhautta. Suosittelen kaikille!

Pyörät pyörii vaan...

Hola! Voi hyvänen aika miten aika taas rientää. Palasin maanantaina työpöydän ääreen ja päivät menee ihan hujauksella ohi. Tarviin lisää tunteja päiviin!!

Meidän muutettua Vantaan puolelle, mun työmatkani on suoraan sanottuna triplaantunut. Ennen hurautin pyörällä alle kahdessakymmenessä minuutissa perille ja nyt köröttelen junalla ja bussilla. En oo koskaan ennen kulkenut säännöllisesti junalla. Pari satunnaista kertaa, mutta harvemmin silloinkaan yksin. Nyt kuljen sillä joka päivä ja se alkaa tuntua jo ihan "kotoisalta". Ajattelin työmatkani triplaantumisen positiiviselta kantilta; nyt ehdin rauhassa ottaa kirjan esiin ja lukea siitä.... ehkä pari sivua, kunnes pitää jo vaihtaa kulkuneuvoa :D Pyöööh, koskaan ei voi olla tyytyväinen. Haha. Ei vais, kyllä mä olen tyytyväinen. Ehdinpähän lukemaan huomattavasti enemmän kuin ennen ;)

Aiheesta kolmanteen, eilen tapahtui jotain huikeeta!! Tai noh... ei siis mulle tapahtunut, mutta kuitenkin. Meiän ydinkaveriporukkamme ensimmäinen jälkeläinen on syntynyt! Eilen noin puolen päivän aikaan Antti laittoi mulle viestiä, että whatsupissa on kauhea kuhina, kun Jani ja Saara olivat ilmeisesti siirtyneet pakettitehtaalle vastaanottamaan kallisarvoista pakettia. And you all know what that means ;) Tyttöhän sieltä sitten syntyi noin kolmen aikaan päivällä ja kaikki meni ilmeisesti hyvin sillä lapsi on terve ja vanhemmat onnellisia. Ihanaa, mutta samalla niin jännittävää, miten meidän jengin yhteiset illanviettäjäiset nyt muuttuu. Huih, meistä on tullut jo niin vanhoja :D

Lauantaina muutettiin meidän viimeiset "tavarat" vanhalta kämpiltä, nimittäin meidän pyörät.

Pyöräiltiin siis vajaa 21 km vähän reilussa tunnissa. Okei tuo aika nyt ei ole niin tärkeä tässä, koska me vähän seikkailtiin millon missäkin. Ajettiin maisemareittiä Ogelin läpi, kun mentiin ohi Antin lapsuudenkodin seutuja. Ajettiin myös meidän niin sanottujen treffipaikkojen ohi, kun meillä oli ennen meidän seurustelua tapana treffata aina keskellä yötä ulkona, noin puolessa välissä matkaan meidän molempien kotoota. Siellä tulikin käveltyä monesti säällä kuin säällä. Muistan parhaiten ne yöt, kun satoi lunta ja taivas oli punertava. Satoi iiisoja karvahattuja ja me tarvottiin siellä sääriä myöten lumessa :D Tosi romanttista eikö? No pääasia oli, että nähtiin toisemme.

Ajettiin myös minun lapsuudenkodin seutujen ohi. Sitä tuttua reittiä, josta minä aina joka aamu menin ala- tai yläasteelle ja kun ihan pikkusena salaa lähdin seikkailulle Kannelmäen Maxiin. Haha muistaako kukaan edes Maxia? En tiedä sen kaupan historiaa sen enempää, mutta nykyään se on siis ihan Kantsun Prisma vaan. Loppumatka oli uutta ja tuntematonta, joten seikkailimme hieman vaistojemme varassa. Mentiin vähän väliä Hämeenlinnan väylän ali puolelta toiselle, missä nyt vaan sattui pyöräilykatu menemään, mutta löydettiin me kuitenkin lopulta perille. Jeee! Pyörätkin on nyt viimein muutettu uuteen kotiin. Tekee heti mieli lähteä uusille pyöräilyseikkailulle pitkin Vantaan maita ja mantuja.

No, mutta. Mitäs muuta. Ainiin. Remppapostausta saatte vielä hetken odotella. Meille tuli ihan totaalinen blokki sen suhteen heti kun saatiin tavarat muutettua ja nukkumapaikka kuntoon :D Ei vaan enää jaksa. No okei saatiin me maalattua jo mun huoneen seinät pohjamaalilla, mutta koska ulkona on ollut niin älyttömän kosteeta, niin ei olla viititty maalailla siellä enempää, kun se ei sitten kuivu ikinä (tekosyitä, tekosyitä). Tällä viikolla maybe?

Ja loppukevennykseksi vielä Oskun kootut nukkumapaikat :D

Kattokaa nyt tota. Niin höppänä. AINIIN! Oskulla on nyt joku ihan hirvee yskä O_O. Se on nyt parina päivänä köhiny aina lenkille lähtöä ennen ja ihmeteltiin, että mikä sillä nyt on kurkussa, mutta tänä yönä se köhi ihan huolella. Todettiin sitten, että sillä on vaan yskä, kun satuin laittamaan viestiä Marisalle ja kuulemma hänenkin koirillaan on nyt yskää. Hui. Vitsi se on oikeesti brutaalin kuulosta, kun Osku yskii semmosta demoninääntä :D Okei ei saa nauraa... Kohta varmaan Ronsukin on kipeänä...

Että sellasta taas tällä kertaa. Moikut!

Ikimuistoiset häät

Lauantaina 2. elokuuta vietettiin tosiaan taas yhden ystäväpariskunnan häitä. Näitä häitä olikin odotettu jo pitkään, sillä pari on ollut kihloissa jo reilu kahdeksan vuotta. Häät vietettiin Vantaan Sotungissa, Nygårds nimisellä juhlapaikalla. Juhlavieraita saapui paikalle noin viitisenkymmentä, joten tila riitti näille häille paremmin kuin hyvin.

Vihkiminen tapahtui juhlapaikan Tanssivintillä, jonka me olimme edellisiltana koristelleet värikkäillä pom pomeilla ja koivunoksilla. Tunnelma oli ihanan maalaishenkinen ja sopi täydellisesti tulevalle avioparille.

Vihkitilaisuuden jälkeen siirryttiin ulos onnittelemaan tuoretta avioparia ja juotiin maljat heidän kunniakseen. Maljojen jälkeen siirryttiin Tanssivintin alakerrassa sijaitsevaan Kivitaskuun, jossa seuraavaksi oli vuorossa ruokailu.

Kivitasku oli myös hauskasti pom pomeilla koristeltu ja seinille oli tehty valokuvista tuollaiset kivat "pyykkinarut". Ruokana oli herkullista kalaa ja lihaa ja pöytiin oli tarjoiltu valmiiksi ruokiin täydellisesti sopivat viinit.

Pöydistä löytyi myös morsiamen itseaskartelemat Hääbingo-kortit, jotka toimivat samalla myös kätevästi nimikyltteinä, oman paikkansa löytämiseksi. Hääbingo oli niin suosittu, että porukka alkoi heti vimmatusti ruksimaan päivän aikana jo tapahtuneita tapahtumia. Ensimmäinen bingo huudettiinkin jo aika pian :D

Ruokailun aikana bestman kilisteli lasiaan ja piti mukavasti tunnelmaa keventävän puheen. Hän kertoi pienen tarinan päivästä, jolloin tuore aviopari tapasi. Siitä päivästä, kun he ensimmäisen kerran tapasivat Hietaniemen rannalla. Puhe oli koomisuudessaan myös koskettava. Suorastaan täydellinen. Puheen jälkeen toinen sulhon ystävistä esitti itse kokoamansa videon sulhon polttareista. Video oli niin hauskasti leikattu ja musiikit sopivat siihen täydellisesti, että yleisökin oli ihan täysillä mukana. Raikuvien ablodien jälkeen aviopari siirtyi kuvattavaksi toisaalle ja Kivitaskussa jatkui ruokailu ja jutustelu. Aika kului sulavasti.

Ruokailun jälkeen bestmanit työnsivät kottikärryt esiin ja täytti ne jäillä. Juomat olivat viimein esillä. Tunnelman keventyessä, päätimme myös lähteä ottamaan hieman yhteiskuvia kauniissa maalaismaisemassa.

Meiän gängi koko komeudessaan :)

Kuvailujen jälkeen oli aika siirtyä päätalon terassille kakkukahveille.

Kakku oli yksinkertaisen kaunis ja siro joutsenhääkoristeineen ja oli äärimmäisen herkullista suklaakakkua. Nam nam. Nyt olivat kyllä hääpari valinneet hyvän kakun, täytyy sanoa. Kuorrutuskin oli jotain vaahtokarkkimassaa tai jotain, kun sekin maistui, eikä tarvinnut jättää lautasen reunalle. Omnomnomnom.

Kakkukahvien aikana oli vuorossa hääparin yllätysnumero, jossa tällä kertaa joutuivat estradille bestmanit ja kaasot.

Kyseessä olikin siis tietokilpailu, jossa kysymykset liittyivät jotenkin hääpariin. Kysymykset olivat kuitenkin satunnaiseiseti numeroituja, joita kumpikin joukkue sai vuorollaan valita. Eli mahdollisimman tasapuolista. Valitettavasti me kaasot hävittiin niukasti yhdellä pisteellä ja häviäjille oli tiedossa tehtävä.

 Häviäjien tehtävänä oli valmistaa drinkit voittajajoukkueelle ja niinhän me sitten teimme. Sinänsä onni, että juuri me hävisimme, koska pakko myöntää... näistä drinkeistä tuli todella vahvoja :D

Hetken ehdimme siinä istahtaa, kunnes tapahtui jotain kauheaa.....

PAHAMAINEISET ROSVOT TULIVAT JA RYÖSTIVÄT MORSIAMEN! Voi kauhistus. Sulhasen oli siis aika tehdä jotain saadaakseen morsiamensa takaisin :D

Sulhanen sai tehtäväkseen vaihtaa vauvalle vaipat ja sen jälkeen pukea sille vaatteet päälle. Tehtävä saattoi olla ehkä vähän liian helppo, mutta katsotaan riittikö se ryöstäjien vaatimuksiin.

Ryöstäjät palasivat morsiamen kanssa, mutta.....

Ryöstäjät palauttivat takaisin väärän morsiamen! Ja kaiken lisäksi se oli vielä yksi bestmaneista :D Ei tainnut kelvata tämä morsian tällä kertaa (paitsi minulle, hih). Tämä morsian meni vaihtoon, mutta pian ryöstäjät palasivat oikean morsiamen kanssa ja vaativat sulhaselta vielä yhtä asiaa tehtäväksi. Sulhasen tulisi kehittää runo, johon oli ujutettu mukaan esineitä, joita kaasot hänelle esittävät.

Esineet olivat kieltämättä aika pahoja, mutta sulhanen suoriutui niistä kuitenkin kohtuu hyvin.

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Sulhanen sai viimein morsiamensa takaisin <3

Morsiamen ryöstön jälkeen oli luvassa hieman livemusiikkia ja tällä kertaa sitä oli esittämässä artisti nimeltä Ilja Jalkanen. Ilja on meille jo jokseenkin tuttu Raskasta Joulua kiertueilta, missä me olemme lähes joka joulu käyneet, mutta nyt Ilja esiintyi soolona.

Ilja esitti hääparin toiveena Bon Jovin Diamond ring kappaleen, jonka tahdissa hääpari tanssi häätanssinsa.

Livemusiikista saimme nauttia 2 x 45 min ja se sisälsi ihan kaikkea laidasta laitaan. Rockia ja iskelmää ja jopa Saku Sammakkoa :D Ihan mahtava setti Iljalta, kiitos suuresti siitä!

Railakkaan tanssimisen jälkeen oli luvassa morsiuskimpun ja sukkanauhan heitot.

Kimpun nappaajia oli oikein sankoin joukoin, mutta jotenkin Sonja kuitenkin onnistui nappaamaan sen. Jee, hyvä hyvä! Ehkä seuravaaksi juhlitaankin sitten Sonjan ja Ernon häitä. Lets hope so ;)

Sukkanauhakin lähti vauhdikkaasti ja ottajia oli hirmuinen joukko. Sukkanauha tais kuitenkin mennä tällä kertaa Tainan lapsuudenystävän Tiian avopuolisolle. Onnea siis heillekkin.

Loppuilta menikin sitten rupatellessa ja "hieman" alkomaholia nautiskellessa. Ihan täydelliset ja niin hääparin näköiset häät. Oli ihanaa olla osa näitä häitä ja en voi kuin toivottaa suunnattoman paljon onnea tuoreelle avioparille! Olette ansainneet toisenne <3

Long time, no see.

Vierähti sitten taas ihan laittoman pitkä tovi viime kerrasta, kun tänne jotain raapustin. Loma on tuntunut ihanan pitkältä ja nyt mennään vielä viimeistä viikkoa ennen sorviin ääreen takaisinpaluuta.

Tekemistä on kyllä riittänyt. Sitten viime raapustusteni käytiin mm. Tallinnassa Tainan kanssa hääkukkaostoksilla.

Käytiin ensin syömässä vanhassa kaupungissa massut täyteen ennen kukkashoppailua. Löydettiin soma pikku ravintola, jossa me istuttiin sellaisella kivalla sisäpihalla. Ruoka oli todella hyvää ja ennen kaikkea halpaa! Oltais syöty vielä jälkkäritkin, mutta tummat pilvet alkoi uhkaavasti lähestyä ja me päätettiin hipsiä ostoskeskukseen kenkäostoksille. Kierrettiin varmaan kaikki liikkeet, mutta en löytänyt mitään kohtuuhintaista korkokenkäparia häihin. Pyöh. Ulkona alkoi pikkuhiljaa sade hiipua joten me siirryttiin seuraavaksi Tallinnan tutulle "kukka käytävälle".

Löydettiin sieltä morsiuskimppu, heittokimppu, kaksi pikkukimppua kaasoille ja seitsemän isoa ruusua jokaiseen ruokapöytään. Kaikki nämä saatiin samaan hintaan, tai ehkä jopa halvemmallakin, kuin yksi hääkimppu täällä Suomessa. Siis ihan järjetöntä! Suosittelen menemään Tallinnaan hääkukkaostoksille. Saatiin ne kukat kuljetettua kätevästi hytissä ja saatiinpa vielä ostettua vähän täydennystä häissä tarjoiltaviin juomiinkin. Nice!

Noh siinä menikin sitten koko päivä ja perjantaina olikin jo vuorossa hääpaikan koristelua. Me tosin oltiin Antin kanssa "hieman" myöhässä, kun yritettiin samana päivänä vielä tehdä vähän muuttoakin, sillä broidillani oli silloin juuri pakettiauto käytössä. Onneksi toinen kaaso ja bestmanit olivat saaneet jo suurimman osan töistä tehtyä, kun me päästiin paikalle, niin meitä ei siellä paljoa tarvittukkaan.

Käytiin silloin illalla vielä läpi hääohjelma ja mitä kaikkea kenenkin pitäisi tehdä ja missä seisoa. Sitten olikin jo aika hyvästellä puolisot, sillä seuraavan kerran näkisimme vasta häissä.

Häät olivat ihan täydelliset! Okei miinus ne ampparit. Niitä oli hieman liikaa :D Mutta muuten kaikki oli just niinkuin pitikin. Kaikki sujui hyvin ja ohjelmaa riitti enenmmän kuin tarpeeksi, eikä juhlavieraiden tarvinnut tylsistyä koko illan aikana kertaakaan. Ohjelmaa oli niin paljon, että mun on melkein pakko kirjottaa näistä häistä ihan oma postauksensa. Tykkäsin valtavasti ja nyt voi viimein huokasta helpotuksesta, että Taina ja Jesse ovat viimein naimisissa lähes kymmenen vuoden yhdessä olon jälkeen. Ihanaa <3

Häiden jälkeen seuraavana aamuna vielä krapulaa potiessa, meidän piti vielä siivota juhlapaikka. Samaan aikaan toisaalla, meiän Osku oli Lagottojen erikoisnäyttelyssä osallistumassa avoimessa luokassa. En ole vielä Oskun arvostelua nähnyt tai kuullut, mutta ilmeisesti ERI oli tullut. Jes hienoa! EH-putki on katkennut :D Lisäksi Osku osallistui siskonsa Siirin kanssa parikilpailuun ja he olivat tulleet toiseksi. Jee huikeeta. Vähänkö söpöä. Osku ja Siiri on oikeesti ihan kaksoset.

Osku ja Siiri 1v.

Voi hitsi! Muistin just, että Oskullahan on tänään synttärit! Voi jehna, meiän pikku vauveli täyttää jo 3 vuotta! Ihan älytöntä miten aika vaan lentää. Onnea kaikille Nepin pennuille; Rodille, Unalle, Stellalle, Siirille ja tietty Oskulle!

Oi voi, tänään pitäis vielä jaksaa vähän rempata. Muutto-osuus on tosiaan jo suoritettu, mutta vielä olis pari huonetta, joiden seinät pitäisi kokonaan maalata, ennen kuin saa kaikki tavarat paikoilleen. Olohuone ja makkari onkin jo valmiit, mutta esittelen ne vielä uudelleen myöhemmin.

Nyt kun asutaan taas pitkästä aikaa kerrostalossa, niin pitää opetella sisustamaan myös parveke :D Meiän parveke on aika pikkunen, mutta sinne mahtuu ihan kivasti meiän hieno riippumattoteline ja pikkuinen chilipuutarhammekin. Meiän chilit on muuten kasvanut ihan todella hyvin verrattuna edellisiin vuosiin. Nyt ne on olleet koko kesän ulkona ja saaneet paljon valoa ja vettä. Kokeilin myös uutta siemenlajikettakin, niin nyt meille tulee tuommosia valtavan kokosia puikuloita. Huuui nyt riittää paljon chiliä syötäväksi. Vielä menee hetki ennen kuin ne kypsyy punaisiksi.

Mutta tällaista taas pitkästä aikaa. Tarkoitukseni olisi vielä kirjoitella hieman noista mahtavista häistä ja hieman meiän muuton ja rempan tohinoista. Toivottavasti olette vielä jaksaneet pysyä kuulolla näinkin pitkän tauon jälkeen. Noh ymmärtäähän tuon.... kesäloma kun on.

Ei muuta kuin palaillaan taas.

Extemporé matka

Herättiin lauantai aamuna joskus ysiltä ja todettiin, että ompas tuskasen kuuma. Teki niiiin paljon mieli olla mökillä ja juosta suoraan järveen viilentymään. No me sit mietittiin, että mihinhän me voitais mennä uimaan, kunnes Antti tokaisi: "lähetään mökille." No niin me sitten tehtiin. Pakattiin uikkarit reppuun ja lähettiin ajelemaan kohti Savitaipaletta koirat takapenkillä.

Onneksi oli vielä sen verran aikanen aamu, ettei auto ollut ehtinyt kuumentua vielä saunalukemiin. Eivät siis koiratkaan olleet vielä ihan totaalisen läkähtymiskuoleman partaalla. Kahden ja puolen tunnin päästä saavuimme mökin pihaan ja Ronsu juoksikin jo ensimmäisenä uimaan :D

Pian mekin vaihdettiin jo uikkarit päälle ja juostiin rantaan. Herrajestas miten lämmintä vettä siellä oli. Voisin väittää, että veden lämpötila oli ainakin reippaat 26 astetta ellei jo kolmeakymmentä. Sieltä vedestä löytyi oikeasti sellaisi kuumia kohtia missä oli niin lämmintä, että varpaita ihan poltteli.

Maisa oli jo konkari uimari ja veteli pitkään kaheksikkoa isäntänsä perässä. Romeokin yritti kovasti pysyä Maisan perässä, mutta Ronsulla on vielä pikkasen uima-asennossa parantamisen varaa. Oli vähän turhan pystyasento, niin Romeon etutassut vaan molkautteli sitä vettä kaikkien päälle :D

Opetettiin sitten vähän Oskuakin uimaan. Kannettiin se vähän matkan päähän rannasta ja kannateltiin sitä kevyesti takapuolesta. Hyvinhän se alkoi jo onnistua. Lopulta kun me oltiin jo pärskytelty siinä jonkun aikaa niin Osku tuli ihan itse perään uimaan. Vooi miten söpö se oli kun yritti niin kovasti näyttää meille, että "kattokaa mäki osaan" :) Siinä vaan taas iski Romeolle hirmuinen huomiokateus, kun kehuimme niin kovasti Oskun uimista, että meinas taas mennä rähinäksi. Pojat alkoivat murista toisilleen ja mun piti sitten ottaa Ronsu hetkeksi rannalle jäähylle, että Oskukin saisi opetella uimista rauhassa. Lopulta Osku tuli pois järvestä, eikä sen päivän aikana enää sinne toista kertaa tullut. Höh.

Uinnin jälkeen tehtiin nuotiolla ruokaa ja syötiin massut täyteen grillattua kanaa ja lohkoperunoita, nams. Pojat lähtivät leikkimään moottoriajoneuvoilla autotallille ja naiset menivät päämökille katsomaan Nykäsen häitä netistä ja meikä jäi siihen sitten rantakeittiön kiikkutuoliin nauttimaan päikkäreistä. Ai että miten mukavaa. Myöhemmin Antti tuli sitten herättelemään ja kysyi lähdenkö mukaan uimaan ja niin me taas mentiin. Tällä kertaa otettiin vesipatjoja ja renkaita ja ties mitä mukaan ja viihdyttiin vedessä ainakin tunti-pari. Romeo katteli rannasta meiän leikkejä ja innostui niin kovasti, että sen oli pakko kanssa tulla mukaan uimaan. Niin se sitten polskutteli meidän kanssa ainakin tunnin ja alkoi uimataitokin kehittymään huomattavasti. Ei enää hirmuista räpiköintiä vaan tasaista uintia ja hirmuisen kovalla vauhdilla vieläpä. Nostettiin me se pari kertaa siihen uimapatjallekkin ja se tasapainotteli siinä meidän kanssa kunnes hyppäsi takaisin uimaan :D Vitsi mikä vesipeto.

Pian alkoi kuulua ukkosen jyrähtelyä ja päätettiin nousta pois järvestä ja pian alkoikin jo sataa vettä. Se oli oikeastaan tosi virkistävä sadekuuro kaiken sen helteen keskellä. Me päätettiin sitten lähteä sopivasti pilvisellä säällä kotiin, niin ei autossakaan tulisi niin kauhean kuuma.

Paluumatka meni mukavan rauhallisesti, eikä ollu enää niin kuumakaan. Romeokin sammui aika pitkälti heti autoon päästyään :) Voi pientä vesipetoa.

Siinä se lauantai sitten menikin. Tulipahan heitettyä talviturkkikin viimein :D

Palaillaan taas.