14. helmikuuta 2014

Writer's block

Mul on ihan jäätävä writer's block taas, että ihan vaan sen takia blogissa on nyt tosi hiljasta. Ei voi puhua inspiraationpuutteesta, koska tällä hetkellä mua inspaa ihan sikana kaikki tekeminen. Esmes mä löysin viimein netistä lisää lankoja mun isoäidinneliöviltti-projektiin ja ne saapui nopsaa postissa, että pääsin jatkamaan sitäkin tässä. Lisäksi Antti löysi netistä Moonsorrow-villapaidan ohjeen, jonka hän niiiiiin paljon haluisi mun tekevän. No alotin sitäkin eilen illalla pikkuisen. Se on kyllä taas sellanen ikuisuusprojekti, et katotaan saanko mä koskaan mitään esittelyn arvoista aikaseks.

Jonkinsortin masiskausi mulla kuitenkin ihan selkeesti on nyt menossa. Johtuu varmaankin edelleen tästä uudesta vuodesta ja jonkin uuden alusta, jonka niin haluisin tapahtuvan, mutta mitään uutta ei vaan tapahdu. Eikä mieltä yhtään lohduta se, että Antin valmistuminen saattaa sittenkin viivästyä ja mun oman kodin haaveet siinä sivussa myös. Eikä se, että meidän auto vetelee viimesiään ja mä en millään haluais ostaa vielä uutta. Tai no haluaisin joo, mut mun kaikki säästöt menis siihen :( 

Mulla on paha tapa lohduttaa itseäni shoppailemalla jotain "todella tärkeätä". Mulla on myös tosi hyvät tekosyyt kaikille ostoksille :D
Kuten nyt vaikka tämä Aku Ankka paita. Löysin sen SheInsidelta ja noh onhan se ihan supersöpö. (Teko)syy ostokselleni: mulla oli synttärit ja halusin pistää sen päälle meiän tortillakekkereillä. Noh niin mä sitten pidin sitä päälläni meiän kekkereillä ja heti ensimmäisenä roiskautin avokadot päälleni. Pesin tuon paidan koneessa ja tuo kuva oli kutakuinkin samantien pilalla. Noh se menee kotipaitana, mutta ois voinu senkin kympin säästää johki muuhun.

Mulla on sellainen ongelma säästämisen suhteen, että kun meillä on Antin kanssa yhteinen ASP-tili, niin me pyritään laittamaan sinne aina yhtä paljon rahaa. Noh koska Antti ei ole vielä vakituisessa työssä, niin hänen tulonsa eivät myöskään ole niin kovin vakiot. Niimpä usein käykin niin ettei laiteta aspille mitään, ettei toinen laittaisi toista enemmän. Noh mä sitten helposti ryhdyn tuhlailemaan niitä mun "ylimääräisiä" ropposiani kaikkeen ...ylimääräiseen. Joten ennen kuin ajaudun nimensämukaisen tosi tv-sarjan tähdeksi eli hamstraajaksi, mun on tehtävä shoppailulleni muutos ja oon päättäny siirtää kaiken "ylimääräisen" omalle säästötililleni. Jeiii! Nyt vaan kun osaisin pitää kiinni tästä tavastani, niin ei aikaakaan kun olisin jo rikas :D (you wish). 

Noniin nyt mun kirjailijan tuke (writer's block :D haha. Mikä se nyt on suomeks!?) aiheutti kauheen turhien löpinöiden tulvan, joten koitetaan päästä taas takas johonkin järkevämpään aiheeseen.

Tänään vietetään taas Ystävänpäivää, mutta mä, tai me, ei olla sitä oikeestaan koskaan mitenkään juhlittu. Ystävänäpäivä kuuluu taas näihin ylimääräisiin kaupallisiin juhlapäiviin, kun yritetään saada jengiä tuhlaamaan rahaa läheisiinsä. Ei siinä mitään pahaa ole, mut miksei sitä voi tehdä vaikka joka päivä tai kerran kuukaudessa? Pitääkö sille ihan oikeasti pakko luoda ihan oma päivänsä? Mä yritän parhaani mukaan pitää yhteyttä ystäviini ja muistaa niitä mahdollisimman paljon, mutta tosiystävyys ei oikeasti vaadi mitään. Se on siellä aina ja se ei vaadi mitään erityiskohtelua pysyäkseen yllä. Toivottavasti mun ystävät ajattelee myös samoin, koska muuten ne ois varmaan tosi vihasia jos mä en muista soittaa tarpeeks usein tai toivotella ystävänpäivä toivotteluja :D Elämä on liian lyhyt kaunan kantamiselle. Koitetaan aina nauttia niistä pienimmistäkin yhteisistä hetkistä. Oli se sitten viisi minuuttia tai viisi tuntia.

Meiän ystävänpäivä taitaa mennä siivotessa koko kämppä putsiskliin.

Ainiin, lupasin palata aiheeseen Romeo ja Romeon vaivat.
Oikeastaan siihen on syy miksi en ole palannut kyseiseen aiheeseen ja se on se, että me ei olla saatu mitään uutta tietoa aiheesta :D No niimpä! Voitteko kuvitella, että tätä on jatkunut jo parisen kuukautta, eikä selvyyttä ole vieläkään saatu. Noh vaikka Ronsu näyttääkin tässä kuvassa niin reppanalta, niin tosiasiassa hän voi oikein hyvin. Valitettavasti aiemmin eläinlääkärissä luovuttamamme verinäyte ei ollut jäätynyt ja sitä ei näin ollen pystynyt käyttää allergiatestin tekemiseen. Noh Romeolla on siitä asti ollut käytössä kortisonikuuri, josta ollaan saatu helpotusta kutisemiseen. Mutta koska kortisoniakaan ei ole terveellistä syödä ikuisesti, varsinkaan näin nuoren koiran, niin kuuri lopetettiin ja nyt pitäisi sitten olla kolme viikkoa ilman mitään lääkekuuria, että saadaan uusi verinäyte otettua.

Voitte varmaan kuvitella sen kiukun määrän mikä valtasi minut kun sain kuulla asiasta eläintenhoitajalta. Kortisoni lopetettiin viime lauantaina ja kutina palasi kutakuinkin heti pari päivää sen loppumisesta. Ruokavaliotakin vaihdettiin, mutta toistaiseksi sen paremmuudesta ei ole vielä mitään merkkejä. Nyt vain lasketaan päiviä siihen että päästään ottamaan uusi verinäyte ja jos viimein päästäisiin tekemään se allergiatesti. Ronsu on kuitenkin iloinen oma itsensä ja tullut aina vaan entistäkin läheisemmäksi, joten toivottavasti jokin ratkaisu oireisiin löydetään pian.


Ohhoh kylläpäs sitä tekstiä nyt tulikin aikamoinen litania. Toivottavasti joku sai löpinöistäni selvääkin, vaikka teksti poukkoilikin aiheesta toiseen aikamoisella vauhdilla. Nyt ei muuta kuin oikein ihanaa perjantaita kaikille. Palaillaan taas!

2 kommenttia:

  1. Täälläkin on yksi joka painii tuon "pakko ostaa kaikkee muka niin tärkeetä kokoajan"-ongelman kanssa... Turhauttavaa :D

    VastaaPoista
  2. No sanos muuta! ihan ku ei ilman pärjäis :D

    VastaaPoista