Hoi, elossa ollaan...vielä ainakin toistaiseksi. Muhun on tainnu iskeä kauhea kaamos, kun ei huvita tehdä yhtään mitään vaikka tekemistä kyllä riittäis.
Nyt aion tukeutua kuvien suhteen Instagram tiliini, kuten paremmatkin bloggaajat aina toisinaan sitä tekevät, joten älkää tuomitko :D Minut löytää IG:stä nimimerkillä @laurahelina.
Ettette pitäis mua ihan luuserina, niin voin ylpeänä sanoa, että olen saanut jo melkein kaikkiin huoneisiin ripustettua uudet verhot. Tai no, ainakin kolmeen huoneeseen ja se on jo paljon se. Oman askarteluhuoneen verhot minä jopa ompelin ihan itse Ikeasta ostamasta kankaasta. Yllättävän kivat tuli, vaikkakin niissä on vielä ne valkoiset reunat, joissa siis lukee sen kankaan nimi ja merkki ja ties ja mitä... mietin vaan, että jaksanko ommella ne vielä piiloon vai haittaako ne nyt niin paljoa... en tiä, en tiä.
Yksi asia mikä valitettavasti rajoittaa paljon tekemisiäni on raha. Tai oikeastaan sen puute. Viime kuussa meni aika pitkälti kaikki ylimääräinen laskuihin tai sitten ihan vaan niihin verhoihin :D Olis vielä niin paljon kaikkea mitä haluaisin ostaa ja asiaa ei yhtään helpota se, että meidän Halloween tuparit lähestyy ja kämpän toivois sillon olevan mahdollisimman valmis. Tällä hetkellähän meillä ei ole eteisessä mitään kaappia saati vaatetankoa mihin voisi ripustaa takkeja tai muuta sellaista. Tällä hetkellä meillä on vaatteet heitetty ties mihin lipaston päälle yms. Ärsyttääää.....
Eikä sillä, että olis kiva ostaa kauheesti kaikkea mukavaa itelleen, mutta myös meidän pari karvaista otusta vaativat veronsa. Ensinnäkin Romeon rokotukset on edelleen laittamatta, koska viimeisimmän tiedon mukaan Atopica kuurin kanssa ei ole mitään sopivaa rokotetta! Pitäis keksiä siis jokin muu ratkaisu.... Lisäksi mä alan vahvasti kääntymään siihen tulokseen, että Ronsun on aika sanoa hyvästit sen pallukoille. Nyt saa poikien väliset uhoilut riittää. Lisäksi koirapuistossa saa aina hävetä tätä meidän perseessä roikkuvaa kiimakallea. Näin siis viimeksi eilen. Onneksi se toinen koira oli leikattu, mutta joka tapauksessa se vahtaus on niin sitkeetä, että koko koiralta häviää kaikki muut aistit kun mielessä pyörii vain yksi asia. Hohhoijaa... miehet.
To do- listalla olis myös Oskun trimmaus....taas. Okei se mun viime kertainen harjaus ja trimmaus ja pesu koitui kohtalokkaaksi, kun Oskun turkin pohjavilla nousi pystyyn ja koko turkki meni siis ihan semmoseksi hattaraksi ja ei aikaakaan, kun se oli jo ihan solmussa. Nyt se on siis ihan kamalilla rastoilla ja jo ihan kurakelejäkin silmällä pitäen, olis parasta trimmata koko koira ihan minimiin. Kyselin jo Marisalta, josko se ehtis ajaa Oskunkin koneella lyhyeksi, kun siitä tuli viimeksi niin hyvää jälkeä, mutta en tiä kehtaanko enää tuon turkin kanssa sinne mennä. Parempi ottaa vaan sakset esiin. Kuhan jaksais... jep jep...
Että semmosta taas täältä laiskiaisen elämästä. Koitan pian taas vähän tsempata. Ens viikolla on viimein se kauan odotettu palkkapäiväkin, niin josko sitten vähän piristyisin. Ai miten niin raha ei tee onnelliseksi :D Luvassa vielä ainakin Halloween asun suunnittelua ja kasailua, sekä Halloween herkkujen suunnittelemista, josko tänä vuonna taas vähän jotain uutta kehittelis. Sit myös tietty olis kiva saada se eteinenkin johonkin uuteen uskoon, joten mahdollisesti uusi Ikea reissu luvassa.
Joo hyvä tästä vielä tulee... palaillaan!
PS. Maistoin ekaa kerta tätä:
Liptonin uutta mansikkamuffinin makuista teetä. Okei on nämä varmaan olleet jo aika kauan kauppojen hyllyillä, mutta nyt vasta rohkenin ostaa itsekkin. Kuulin vähän juttua, että se mustikkamuffini ei ollut kovin hyvää, joten olin vähän skeptinen myös tätä kohtaan. Ensinnäkin tämän teen tuoksu tuo ihanasti mieleen Kaatissäkin Härski silli karkit, eli siis ne sellaiset punaset kalat, jotka on yksiä mun lemppareita karkkeja. Maku on myös vähän sama kun niissä karkeissa, mutta ilman sitä salmiakkia. Mmm... tosi hyvää! Kannattaa kokeilla :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti