Paluu arkeen -kriisi

Tänään oli tosiaan mun ensimmäinen työpäiväni loman jälkeen. Se neljä viikkoa alkoi tuntua jo niin mukavalta, että paluu arkeen oli suorastaan brutaali. Herätys aamukuudelta ja pyörämatka sateessa töihin ei olis kiinnostanut yhtään. En nukkunut viime yönä varmasti tuntiakaan. Vielä yhden-kahden aikaan silmistäni loisti valoa ja kuuntelin vain kun Oskun kynnet sipsuttelivat parketilla yhtä levottomasti, kuin minä pyörin sängyssä. Anttikin tuli vasta joskus aamu viiden aikaan nukkumaan, joten yöuneni olivat tiettävästi mitättömät.

Mutta. koska paluu arkeen tuntui niin raskaalta, tekee minun nyt mieleni jonkin suuren muutoksen. Mun tekee ihan sikana mieli sijoittaa iso summa rahaa johonkin turhuuksiin. Olen alkanut himoitsemaan tablettia. Tarkoitan siis sellaista iPadin tapaista laitetta, mutta en tue applea missään määrin, joten siihen en tuhlaa rahojani. Sen sijaan olen katsellut jo Verkkokauppa.comin valikoimista kaikenlaisia muita, joiden hinnat pyörivät siinä viidensadan euron hujakoilla. Olen siis valmis törsäämään suuren summan rahaa, tehdäkseni itseni edes hetkeksi "onnelliseksi".

Sen lisäksi olen himoinnut yli sadan euron kenkiä. Olen jo monta kertaa meinannut painaa Irregular choicen kenkiä ostoskorista kassalle, mutta jokin on saanut minut vielä perääntymään. Toiset ovat Jeffrey Campbellin Litat, joita löytyy jokaisen bloggaajan komeroista, mutta jotka siitäkin huolimatta haluisin myös itselleni.

Jotenka tuhlaanko kerralla paljon rahaa vai suhteessa vähemmän johonkin, jota tuskin tulen juurikaan käyttämään? Olen siis jonkin sortin kriisin partaalla.

Eräs toinenkin asia on mietityttänyt minua jo tovin. Mieleni halajaa muodonmuutosta. Ehkä se on tämä kesä, kun kaduilla näkee ties minkä näköistä hiihtäjää ja salaa toivon itsekkin näyttävän siltä, että minut huomataan. Olen jo miltei löytänyt ratkaisun tähän ongelmaan ja olen saanut siihen jonkin sortin hyväksynnän myös Antilta.

Kuvat weheartit

Niimpä mitäs sanotte? Jotain uutta, mutta turvallisen tuttua. Kaipaan räväkkää punaista, mutta pitkässä selkään asti ulottuvassa tukassa. Vieläkö minusta olisi repäisemään tylsän toimistoarjen keskellä? Saas nähdä. Ehkä kohta olenkin jo varaamassa aikaa kampaajalle :)

Kannustaako kukaan mua törsäämään vai pitääkö kaikki mua jo ihan materialistina?? :D