Uupumus, väsymys, huoli ja stressi

Nyt ahistaa ja pahasti.

Huolet koirista vaan lisääntyy ja se stressaa mua ihan sikana ja mun naama on kans ihan sen näkönen. Aina ku tulee joku uus huolen aihe lisää, ni mun naamaan pompsahtaa jättinäppy ja kohta musta ei oo enää mitään jäljellä ku naama on täynnä jättinäppyjä -_-

Okei mistä mä aloittaisin.... aloitetaan vaikka siitä, että meiän poikien välit on edelleen vaan huonompaan suuntaan(ja ei ihmekkään kun saatte tietää kaikki niiden vaivat). Tappeluita syntyy nykään jo lähes joka päivä ja useamman kerran päivässä. Yks päivä mä kirjaimellisesti kiljuin kurkku suorana niille, että ne lopettais tappelemisen ja mä saisin niihin kontaktin. Multa menee varmaan kohta äänihuulet paskaksi. No ei siinä mitään, kunhan ne ei pure toisiaan. Täytyy vaan koittaa saada niitten ajatukset positiivisempiin asioihin, jos se nyt kaikkien näiden vaivojen keskellä on mahdollista. 

Okei, niihin vaivoihin siis. Romeolta ei ole vieläkään saatu otettua verikoetta, mutta soitin tänään eläinlääkärille, että eiköhän me kohta saada sekin homma hoidettua pois alta. Tosin näytteenotto menee ensi viikkoon ja tulosten kuulemiseen varmaan toiset kolme viikkoa. Huoh. Romeo on tällä hetkellä todella hoikassa kunnossa. Sillä paistaa luut, tai paistais jos sillä ei olis kiharat peittona, ja asiaa ei yhtään auta se, että sillä on nyt joku vatsatautikin. Nyt olen saanut jo kahtena päivänä siivota löysät lattialta ja kuulemma tänään on Anttikin saanut olla mattopyykillä. Ja mitä sille voi syöttää, kun sillä on se erikoiskuuri päällä???? Eilen kävin ostamassa ohra- ja hirssipuuron ainekset ja tein sille ihan mielettömän satsin tattari-ohra-hirssipuuroa kalkkunalla ja porkkanaraasteella höystettynä. Se rassukka söi sen koko kulhon tyhjäksi ja siis sitä ruokaa oli varmaan ainakin kilo, kun normaalisti meiän pojat vetää joku 200 g nappuloita päivässä. Siis jos Ronsu söis nappuloita.

No joo mutta lista jatkuu. Eilen havahduttiin siihen, että lattialla oli verisiä jälkiä ja ne ilmeni tulleen Ronsun tassusta. Sekös tästä nyt vielä puuttui, että Romeolla on anturassa pikkuinen vekki ja eikun googlettelemaan heti tassunhoitovinkkejä. Romeolla on aina ollut vähän "rapsakat" tassun pohjat, mutta varmaan nyt kun se ei välttämättä saa ihan kaikkia vitamiinejaan, niin sen antura on haljennut. Onneksi meiltä löytyi sentään tassuvahaa, mitä laitettiin sitten edes pikkuisen tassua hoitamaan. Toivottavasti se nyt ei tulehtuis.....

Lista jatkuu jälleen. Romeo on sellainen, että se ei vähästä valita ja on siis yleensä ihan hiljaa vaikka sillä ois millanen hätä. No nykyään se on sitten ruvennut juomaan ihan hirvittäviä määriä ja koska se ei osaa pyytää ulos, ni se lorottelee lattialle. Ja sitä pissaa tulee ja paljon. Aluksi se älytön juominen johtui siitä kortisonikuurista, joten me annettiin ne vahingot sille anteeksi, mutta nyt kun siitä kuurista on jo reilu kaksi viikkoa, niin ei enää hyvä heilu. Mikä sillä nyt taas on??? Googlettamisesta ei ole kuin haittaa, kun sieltä tulee tuloksena ties mitä koiran diabetesta ja vielä mitä muuta. Toivottavasti ei nyt sentään vielä sitäkin. Onneksi ensi viikolla päästään lääkäriin.

Mutta älköös huokasko ennen kuin tipahtaa. Nimittäin huolet eivät kohdistu pelkästään Ronsuun vaan myös meiän pikku energiapakkaus Oskuun. Osku on ollut hirveen masis siitä asti kun sen bestis Ronsu on näyttänyt vihan merkkejä ja uhitellut sille kaikesta turhasta. Se yrittää vältellä Romeota ja nukkuu yleensä yksin askarteluhuoneessa kun Ronsu nukkuu olkkarissa. Voi pikkuinen. Välillä kuitenkin kun Romeo on vähän paremmalla tuulella niin pojat uskaltautuvat taas nuuskuttelemaan toisiaan ja olemaan ihan rennostikkin, mutta oottakaas kun Romeo alkaa ns. hoivaamaan Oskua, niin Osku onkin se joka näyttää hampaita ja murisee. Oskulla on nimittäin KORVATULEHDUS. Sekös tästä vielä puuttui. Se ei nimittäin tykkää yhtään jos sen korviin koskee sillon ku ne on kipeät ja saattais sen seurauksena vähän näykkäistäkkin.

Ei apua, anna mun kaikki kestää. No Oskulle on nyt varattu aika lekuriin huomiseksi, joten eiköhän me saada sekin pian hoidettua kuntoon. Huoh.

Toivottavasti kukaan ei pidä meitä nyt ihan hirveinä koiranomistajina, kun ne on päässyt noin hirveeseen kuntoon. Uskokaa pois, mä tekisin mitä vaan, että meiän rakkaat pupsit paranis ja ne vois olla taas ihania omia itsejään. Sitä päivää odotellessa. 

Heipat myös Oskulta.

P.S. Lisää stressinaihetta lisää myös se, että mun isäni on tulossa pian taas Suomeen ja meiän viime tapaaminen ei todellakaan mennyt hyvin. Aina ku se on täällä ni, mä haluaisin vaan kuolla pois.