Pyörät pyörii vaan...

Hola! Voi hyvänen aika miten aika taas rientää. Palasin maanantaina työpöydän ääreen ja päivät menee ihan hujauksella ohi. Tarviin lisää tunteja päiviin!!

Meidän muutettua Vantaan puolelle, mun työmatkani on suoraan sanottuna triplaantunut. Ennen hurautin pyörällä alle kahdessakymmenessä minuutissa perille ja nyt köröttelen junalla ja bussilla. En oo koskaan ennen kulkenut säännöllisesti junalla. Pari satunnaista kertaa, mutta harvemmin silloinkaan yksin. Nyt kuljen sillä joka päivä ja se alkaa tuntua jo ihan "kotoisalta". Ajattelin työmatkani triplaantumisen positiiviselta kantilta; nyt ehdin rauhassa ottaa kirjan esiin ja lukea siitä.... ehkä pari sivua, kunnes pitää jo vaihtaa kulkuneuvoa :D Pyöööh, koskaan ei voi olla tyytyväinen. Haha. Ei vais, kyllä mä olen tyytyväinen. Ehdinpähän lukemaan huomattavasti enemmän kuin ennen ;)

Aiheesta kolmanteen, eilen tapahtui jotain huikeeta!! Tai noh... ei siis mulle tapahtunut, mutta kuitenkin. Meiän ydinkaveriporukkamme ensimmäinen jälkeläinen on syntynyt! Eilen noin puolen päivän aikaan Antti laittoi mulle viestiä, että whatsupissa on kauhea kuhina, kun Jani ja Saara olivat ilmeisesti siirtyneet pakettitehtaalle vastaanottamaan kallisarvoista pakettia. And you all know what that means ;) Tyttöhän sieltä sitten syntyi noin kolmen aikaan päivällä ja kaikki meni ilmeisesti hyvin sillä lapsi on terve ja vanhemmat onnellisia. Ihanaa, mutta samalla niin jännittävää, miten meidän jengin yhteiset illanviettäjäiset nyt muuttuu. Huih, meistä on tullut jo niin vanhoja :D

Lauantaina muutettiin meidän viimeiset "tavarat" vanhalta kämpiltä, nimittäin meidän pyörät.

Pyöräiltiin siis vajaa 21 km vähän reilussa tunnissa. Okei tuo aika nyt ei ole niin tärkeä tässä, koska me vähän seikkailtiin millon missäkin. Ajettiin maisemareittiä Ogelin läpi, kun mentiin ohi Antin lapsuudenkodin seutuja. Ajettiin myös meidän niin sanottujen treffipaikkojen ohi, kun meillä oli ennen meidän seurustelua tapana treffata aina keskellä yötä ulkona, noin puolessa välissä matkaan meidän molempien kotoota. Siellä tulikin käveltyä monesti säällä kuin säällä. Muistan parhaiten ne yöt, kun satoi lunta ja taivas oli punertava. Satoi iiisoja karvahattuja ja me tarvottiin siellä sääriä myöten lumessa :D Tosi romanttista eikö? No pääasia oli, että nähtiin toisemme.

Ajettiin myös minun lapsuudenkodin seutujen ohi. Sitä tuttua reittiä, josta minä aina joka aamu menin ala- tai yläasteelle ja kun ihan pikkusena salaa lähdin seikkailulle Kannelmäen Maxiin. Haha muistaako kukaan edes Maxia? En tiedä sen kaupan historiaa sen enempää, mutta nykyään se on siis ihan Kantsun Prisma vaan. Loppumatka oli uutta ja tuntematonta, joten seikkailimme hieman vaistojemme varassa. Mentiin vähän väliä Hämeenlinnan väylän ali puolelta toiselle, missä nyt vaan sattui pyöräilykatu menemään, mutta löydettiin me kuitenkin lopulta perille. Jeee! Pyörätkin on nyt viimein muutettu uuteen kotiin. Tekee heti mieli lähteä uusille pyöräilyseikkailulle pitkin Vantaan maita ja mantuja.

No, mutta. Mitäs muuta. Ainiin. Remppapostausta saatte vielä hetken odotella. Meille tuli ihan totaalinen blokki sen suhteen heti kun saatiin tavarat muutettua ja nukkumapaikka kuntoon :D Ei vaan enää jaksa. No okei saatiin me maalattua jo mun huoneen seinät pohjamaalilla, mutta koska ulkona on ollut niin älyttömän kosteeta, niin ei olla viititty maalailla siellä enempää, kun se ei sitten kuivu ikinä (tekosyitä, tekosyitä). Tällä viikolla maybe?

Ja loppukevennykseksi vielä Oskun kootut nukkumapaikat :D

Kattokaa nyt tota. Niin höppänä. AINIIN! Oskulla on nyt joku ihan hirvee yskä O_O. Se on nyt parina päivänä köhiny aina lenkille lähtöä ennen ja ihmeteltiin, että mikä sillä nyt on kurkussa, mutta tänä yönä se köhi ihan huolella. Todettiin sitten, että sillä on vaan yskä, kun satuin laittamaan viestiä Marisalle ja kuulemma hänenkin koirillaan on nyt yskää. Hui. Vitsi se on oikeesti brutaalin kuulosta, kun Osku yskii semmosta demoninääntä :D Okei ei saa nauraa... Kohta varmaan Ronsukin on kipeänä...

Että sellasta taas tällä kertaa. Moikut!