Oltiin eilen parin kaverin kanssa päiväristeilyllä Tallinnassa. En ollut vielä koskaan aiemmin ollut heti kymmenen aikaan aamusta kaameassa kännissä, kun juotiin parit sidukat siinä menomatkalla. Mulla on hirveen huono viinapää, ku en juo niin usein, niin oon jo ihan wasted parista vaivaisesta siideristä. Mentiin siis hakemaan kaverin tulevia synttäreitä varten juomia, joita hän sitten tarjoaa juhlissaan ensi viikonloppuna. Oli kyllä hauskaa, kun oltiin kaikki pienessä hiprakassa ja kaikki vain kikattivat hysteerisesti. Sainpahan hetkeksi ajatukseni toisaalle, eikä tarvinnu yksin ikävöidä kotona sitä yhtä saksanmatkalaista. Käytiin ekaksi syömässä Amarillossa ja tilattiin semmonen 1,6 litran mansikkamargarita kannu. Tilatessa se tuntui hyvältä idealta, mutta kun saatiin juomat pöytään ei tehnyt enää yhtään mieli. Lisäksi se oli aivan liian ätskyä. Eli siinä oli ihan liikaa viinaa. Sain juotua yhden lasillisen ja meiltä jäikin yli puoli kannullista juomatta. Sen jälkeen kierreltiin Viru keskuksessa kaikenlaisia vaatekauppoja ym. Löysin paritkin kivat kengät, mutta en viitsinyt ostaa niitä. Yhdet olivat sellaiset älyttömän söpöt punaisen korkokengät, joissa oli pienet suloiset rusetit. Ne makso jotain 45 euroa, mutta en raaskinut ostaa niitä, koska minulla oli käteistä rajallisesti mukana. Nyt näin jälkeenpäin taas tietysti harmittaa, koska ne olis ollu ihan superkivat. Kierreltiin sitten vielä aivan jalat uuvuksissa ympäri Tallinnaa kun yritettiin etsiä sitä kuuluisaa SuperAlkoa. Ei aluksi meinattu millään löytää sitä kunnes viimein löydettiin ja ostettiin viinakset ja kiiruhdettiin pikaisesti takas laivalle. Ehdittiin just sopivasti kun laiva olikin jo pian lähdössä takaisin kohti Helsinkiä. Paluumatkalla oli taas hyvä meininki Dancebaarissa, kun Dj soitti kunnon klassikkobiisejä. Viimein ihan uupuneina päästiin kotiin ja mentiinkin sitten aika pian jo nukkumaan, vaikka kello ei ollut vielä kahtatoistakaan.
Sain vielä ennen nukkumaanmenoa maailman ihanimman viestin ukolta <3 Tahdon hänet jo kotiin, nyt heti!!
Pelattiin tossa kaverin kanssa vielä erästä vanhaa peliä Playstation 2:lla.
Ihan superhyvä peli. Ollaan kaverini kanssa pelattu ensimmäinen ja toisenki osa moneen kertaan läpi eri vaikeustasoilla ja ne ei vieläkään kyllästytä meitä. Tämä kolmasosa on jäänyt meiltä täysin kesken ja on vain unohtunut pelata läpi. Useaan kertaan ollaan kyllä aloitettu alusta, mutta koskaan ei olla sitä läpi vielä pelattu. Aloitettiin se taas jälleen kerran alusta ja sovittiin, että tällä kertaa me myös pelataan se kokonaan läpi. Näissä on nimittäin ihan mielettömän jännä juoni ja liittyvät kaikki toisiinsa.
Project zero-peleissä on siis tarkoitus tappaa kummituksia erään tietynlaisen kameran avulla.
Tämä peli on siis niin älyttömän pelottava, ettei sitä mielellään yksin pelaisi :D
Kuvanlaatu on vielä PS 2:en tasoista, mutta kyllä se silti saa vilunväreet aikaan. Harmillista kyllä, tästä pelistä on tehty vielä muutama lisäosa tämän pelin jälkeen, mutta näitä pelejä ei ole tehty ollenkaan Euroopan pelimarkkinoille, vaan ovat luultavasti ainoastaan japaninkielellä. Näissä on niin mielettömän jännä juoni, että olisin halunnut pelata nekin pelit joskus ihan itse läpi.
No, mutta siinä kaikki tältä erää. Tänään taas pitäis jaksaa tehdä Zumabat ja tehdä jotain hyvää ruokaa.
Onneksi enään kuusi päivän kun pääsen taas halaamaan omaa rakastani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti