25. huhtikuuta 2012

Rautataivas

Käytiin eilen murun kanssa kattomassa Iron Sky, kun sinne pääs veikkauskortilla kaks yhden hinnalla. Antti on odottanu tota leffaa kuin kuuta nousevaa ja nyt me viimein päästiin kattomaan se. Täytyy kyl sanoo, et olihan se ihan törkeen hyvä. Riippuu toki katsojasta. Esim. ite tykkään ihan sikana just kaiken maailman Quentin Tarantinon leffoista, joissa voi tapahtua oikeestaan ihan mitä tahansa. Iron Sky oli kans sitä luokkaa, että siinä voi ja myöskin tapahtuu kaikkea odottamatonta ja hullua.
Elokuvan omituinen huumori tulee esiin jo heti alussa, kun avaruusalus laskeutuu kuun pinnalle ja laskee esiin Yhdysvaltojen presidentin kannatusbannerit. Elokuva sijoittuu vuoteen 2018, jossa maailma on kokenut pienoisia mullistuksia. Ainakin kuun pimeälle puolelle lentäneet natsit kokivat suuria kulttuurishokkeja jo pelkästään siepattuaan tummaihoisen astronautin. Joka ei loppuenlopuksi ollutkaan astronautti vaan pelkkä malli/näyttelijä, jonka piti tuoda hyvä kuva presidentin uudelle vaalikaudelle.

Iron Sky oli kaiken kaikkiaan näyttävä ja viihdyttävä elokuva näin suomalaiseen mittapuuhun verrattuna. Tietysti nämä nykyajan Hollywood toimintaelokuvat ovat paljon näyttävämpiä suurilla budjeteillaan, mutta kyllä tässäkin oli sitä mäiskettä ja räjähdyksiä. Elokuvassa oli pari sellasta kohtaa, missä naurunremakalta ei voinut välttyä. Katsoisin ehdottomasti uudestaan ja varmasti ostan blueraylle heti sen ilmestyttyä :)

Suosittelen ainakin ns. yleissivistyksen takia käymään kattomassa tämän kyseisen leffan ja ottamaan mielellään semmoisen rennon ja ei niin vakavan mielialan, nimittäin elokuva aiheuttaa väkisinkin parit "facepalm" hetket aina aika ajoin.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti