5. elokuuta 2012

Ensimmäinen viikko...

...sinkkuna takana. Valitettavasti siitä ei ole juuri mitään kirjoitettavaa. Olen katsonut kaikki vapaa-aikani vain Sinkkuelämää dvd:ltä ja olen jo kolmannella tuotantokaudella. Viikonloppu sentään vähän poikkesi tästä minun sinkkuelämäni arjesta. Oltiin sovittu Kristan kanssa, että ollaan tänä viikonloppuna Kristalla yötä ja ens  viikonloppuna sitten meillä yötä. No oltiinhan me nyt siellä Kristalla, mutta ennen sitä mulla oli hirveät pähkäilyt siitä, että miten pääsen sinne ison lahjapaketin ja koiran kanssa.

Päätin ottaa itteäni kunnolla niskasta kiinni ja tartuin auton rattiin. Mm. isäni yllyttämänä. En ole ajanut siis autolla varmaan ainakaan pariin vuoteen, enkä ole siinä koskaan kovin hyvä ollutkaan. No käytiin sitten testiksi iskän kanssa tankkaamassa auto ja yllätyksekseni ihan hyvinhän se meni. Hyvästä suorituksestani rohkaistuneena päätin ajaa samantien Keravalle Kristan luokse. Ja eikun koira takapenkille ja menoksi. Pääsin ehjänä perille ja koin suurta helpotusta saavutuksestani.

Perillä odotti kolme ihanaa tyttöä (kauhukakaraa..viitsi vitsi :D), jotka aluksi ujosteli Oskua, mutta pian halusivat jo itse ottaa Oskun hihnan pikku kätösiinsä. Pari kertaa Osku taisi juosta pihalla vapaana pelkkä hihna perässään, mutta onneksi mitään vakavaa ei ehtinyt sattua. Annoin kummitytölleni synttärilahjaksi potkulaudan, josta kovasti innostuneena päätettiin lähteä puistoon yhdessä koko konkkarokka.
Oskukin pääsi leikkimään puistossa ja kaivamaan hiekkalaatikossa isoja kuoppia. Hetken leikkimisen jälkeen houkuteltiin tytöt jäätelön avulla lähtemään kotiin päin ja voitte varmaan kuvitella miten paljon ääntä lähtee kolmesta "hieman" väsyneestä lapsukaisesta.

Ilta oli suht raskas ennen kuin lapset menivät nukkumaan, mutta onneksi me aikuiset päästiin vielä rentoutumaan elokuvan ääreen jaffan ja pullan kera. Täytyypä vaan sanoa, että arvostan suuresti niitä rautaisia hermoja, jotka rakas ystäväni omistaa ollessaan kolmen pienen tytön yksinhuoltaja. Siihen ei monenkaan hermot riittäisi. Mutta ei sillä, kyllä näistäkin tytöistä kasvaa vielä hienoja naisia ja heistä saa olla vielä jonain päivänä ylpeä.

Tänään aamulla lähdin suht varhain kotiin ja istahdin hetkeksi aurinkotuolille lepäämään, kun oli niin ihana sää.
Eipä siinä kauaa ehtinyt ollakkaan, kun äitini piipahti kyläilemään. Tilattiin yhdessä pitsaa ja syötiin massut ihan täyteen.

Nyt voisinkin pistää taas Sinkkuelämää pyörimään ja levätä huomista työpäivää varten.

Ainiin! Sovittiin Antin kanssa pitävämme tänään vielä yhdessä Skype-treffit illalla :) Odotan innolla, että pääsen kuulemaan rakkaani äänen piiiitkästä aikaa. (kuullostanko jo ihan epätoivoiselta?)

P.S Huomasin vasta nyt, että kuis hienoo, oon saanu uusia lukijoita, vautsi :D Toivottavasti en ihan totaalisesti kyllästytä teitä lätinöilläni ikävästäni.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti