12. lokakuuta 2012

Kuulumisia

Uskokaa tai älkää, niin mä ihan oikeesti oon saanut sen mun mekon jo ihan hyvälle mallilleen. En oo vaan jaksanu tulla raportoimaan siitä... tai oikeestaan mistään, tänne blogiin. Vielä hihat puuttuu ja siistimistä ja viimeistelyä. Antin puku on vielä tosi pahasti vaiheessa ja meiän pitää varmaan koht keksiä joku plan B, jos se ei ala pikku hiljaa valmistuu. Viel kaks viikkoo!

Kiva kun nyt tulee radiosta ja ties miestä kaikkia Halloween mainoksia ja mäkin odotan jo siis ihan kybällä niitä meiän kemuja. Jänskää nähdä mitä kaverit on taas keksiny asuikseen ja kuulemma vähän jotain uutta juomapeliäkin oli kehitelty. Eiköhän me saada taas ikimuistoiset kemut aikaseksi.

Halloweenin lähestyessä myös mun blogiini on eksynyt varmaan kaks kertaa enemmän katseluita. Hienoa jos Halloween on viimein rantautunut ihan kunnolla Suomeenkin (tosin varmaan lähinnä vaan näissä aikuisten naamiaisbileiden merkeissä, kuin että lapset olis kiertelemässä karkki vai kepponen-kierroksilla), kun hakusanat, joilla mun blogiini on eksytty, on ollut tyyliin Halloween tarjoilu, Halloween ruokia, Halloween juhlat jne jne.

Musta ois kans kiva lukea muitten kemuista ja järjestelyistä, mut en oo kovin montaa blogia vielä aiheeseen liittyen löytänyt. Inspiroikaamme siis toisiamme! :)

Mulla ei nyt oikeestaan oo mitään sen erikoisempaa matskua tälläkään kertaa, kun näpyttelen tätä postausta töitteni ohessa. Tällä viikolla olen pakertanut meiän asujen parissa. Enimmäkseen Antin asun parissa. Olen myös ollut super väsynyt ja uupunut, enkä ole jaksanut oikeen mitään tekemäänkään. Edes Wowia en ole jaksanut pelata. Siihen pitää tulla muutos.

Eilen käytiin kasvattajan luona trimmauttamassa Osku. Huomenna lähetään Hyvinkäälle näyttelyihin ja siellä on semmonen 84-vuotias tuomaripapparainen. jonka pitäis olevinaan jaksaa arvioida joku 80 koiraa. Marisa (kasvattaja) epäili, ettei se tuomari jaksa edes kumartua koskemaan niitä koiria vaan se tiirailee niitä sitten vähän kauempaa. Ihan jännityksellä odotellaan sitäkin, mitä Osku saa tällä kertaa arvosteluna, kun se on tosiaan tuommonen vähän ylitarmokas (Oskun nimi ois pitänyt olla Tarmo :DD) ja innokas poikkeli. Marisa kuitenkin tykkää, että Osku on tosi kaunis ja oikeessa suhteessa maskuliinen uroskoira. Junioriksi siis oikein täydellinen poitsu. Pidetään peukkuja. Voi olla etten taaskaan mene itse kehään, kun mulla on nilkat tullu vähän kipeiksi noista mun korkolenkkareista, kun hiihdän niissä joka päivä töihin. Vaatii vissiin vähän vielä tottumista jaloille.

Sunnuntaina pitäis mennä auttamaan Krisua muutossa. Katotaan jaksetaanko me enää nousta ylös sängystä, kun ollaan ihan kuoleman väsyneitä jo nyt :D Joo, joo, tullaan tullaan! Antin porukoillakin pitäis käydä kaivelemassa vähän Antin vanhoja larppikamoja, kun tarttis viel aineski yhen viitan ja jotain muuta roipetta siihen naamiaisasuun.

Mutta palaillaan, kun mulla on taas vähän enemmän energiaa kirjotella jotain ihan oikeetaki asiaa.

Loppukevennyksenä vielä kuva mun pikku unikaveristani Oskusta.
uniOsku

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti