No mutta asiaan, eli lupasin palata vielä meidän Juhannukseen, joka oli suoraan sanottuna aika katastrofaalinen, mutta ainakin se taas muistetaan. Hehah.
Lähettiin tosiaan ajamaan mökille vasta perjantai-iltana, koska aamupäivällä oli ne ristiäiset ja ei vaan yksinkertaisesti jaksettu lähteä heti suoraan siitä. Kaikenlisäksi, mun piti vielä pakata :D Meillä oli auto ihan täyteen pakattu. Koirat matkusti meiän uudessa hienossa takapaksissa ja takapenkillä matkusti Antin rakentamat lentokoneet ja helikopterit ja meiän vaatteet ja ruuat ja ja ja ja, nojoo ymmärsitte varmaan. Tavaraa oli paljon.
Perillä oltiin aika myöhään, oisko ollut ysin jälkeen tai jotain. Sää ei ollut mikään kaikkein hehkein, mutta siinähän se meni kuitenkin nuotiolla istuskellessa ja frisbeegolfia pelatessa. Ostettiin edellisenä päivänä Budget Sportista tuommonen siirrettävä maali, kun se oli alennuksessa. Ja kyllä on muuten kätevä. Kokkoa meillä ei varsinaisesti tänä vuonna ollut, mutta saatiin sentään ihastella vastarannan mökkeilijöiden kokkoa. Heh, kätevää.
Antti pääs myös viimein kokeilemaan tuota sen uutta vedestä noudevaa lennokkiaan. Ei vitsi se oli kyllä aika magee. Siitä se vain nous veden pinnasta ja tuo kone on siis ihan alusta asti kokonaan Antin omin kätösin askartelema lennokki. Niin hieno! Otin myös videota siitä, mutta mun kameran tarkennus aina kadotti sen, kun se lensi niin korkealla. No mutta hienointahan se olikin se nousu siitä vedenpinnasta :D
No mikäs siinä Juhannuksessa sitten meni niin pieleen? No ensinnäkin meiän koirat piti olla koko ajan kuonokopat naamalla, koska niille tuli kokoajan tappelu millon mistäkin. Loppuen lopuksi tilanne oli niin huono, ettei ne voinut enää edes nähdä toisiaan, kun alkoi ärinä ja murina. Meiän piti sitten pitää ulkona aina vaan yhtä koiraa kerrallaan vapaana, että ne sais edes vähän nautia mökkeilystä.
Osku parka stressas niin kovasti, että oli kokoajan hieman valppaana. Kerran kävi niin, että Osku juoksi päämökiltä rannalle ihan innoissaan meidän luokse ja Ronsu huomasi sen ja hyökkäsi suoraan sivusta päälle. Siis ihan suorilta. Ei mitään ärinöitä vaan suoraan niskan päälle. Sen jälkeen ei enää annettu niiden olla samaan aikaan ulkona vaan yksi kerrallaan. Maisa tosin sai olla ja viipottaa miten halusi. Luultavasti se oli yksi syy näiden meidän poikien raivoamiseen. Narttu laumassa.
Meiän poikien pahin ongelma on se, että ne ei pääse mihinkään ratkaisuun niiden valtataisteluissaan. Osku on tosi dominoiva persoona ja se on vanhempi, joten sen pitäisi olla se lauman vanhin. Ronsu taas on isompi ja haluaisi ottaa myös tämän lauman vanhimman paikan, mutta Osku ei sitä luovuta. Vaikka kuinka annettais niitten tapella (tosin kuonokopat päässä) niin se tappelu ei loppuisi koskaan. Kumpikaan ei luovuta. Siinä menikin aikalailla koko mökkeilyfiilis, kun piti kokoajan muistaa, että toista ei saa päästää pihalle, kun toinen on siellä jne.
No mutta, ei nyt ihan täysin laiteta koirien syyksi tätä meidän kärsimysten Juhannusta.
Antti nimittäin onnistui lentämään yhden lennokeistaan puuhun. Ja korkealle sinne. Ja sinnehän se sitten jäi. Miehet yritti ampua sitä jousipyssyllä alas, mutta tuloksetta. Sitten ne keksi laittaa siihen nuoreen narun kiinni ja koittaa sen avulla heiluttaa sitä oksaa, missä se lentsikka oli. Noh se naru meni sitten poikki. Nyt oli puussa jo lentsikka ja yksi nuoli.
Miehet sitten ajattelivat kasata kokoon pitkän kepin, jolla saisi heilautettua sen sieltä puusta alas. No voitte varmaan kuvitella mitä siinä tapahtui.
No eihän siitä nyt mitään tullut kun se keppi painoi niin julmetusti että se vain huoppui puolelta toiselle. Joten sinne se lentsikka ja nuoli sitten jäi. Illalla kuului kivasti kun akku alkoi piipittämään loppumisen merkiksi. Voi että. mahtoi Anttia ärsyttää.
Noh alettiin siinä sitten tekemään seuraavaksi vähän ruokaa. Nam nam herkkuvartaita. Paistettiin niitä taas notskilla valurautapannun päällä. Noh ne lihat jäi vähän raa'aksi, joten laitettiin ne hetkeks grilliin lämpenemään. Ne vartaat oli sitten semmosen foliolla päällystetyn alustan päällä ja Antti kysyi vielä, että "onks tää metallia?" ja muut vastas, että "joo". No eihän se tietenkään ollu, vaan se oli ihan tavallinen muovinen leikkuulauta ja se sitten suli sinne grilliin ja syttyi palamaan. Jepni, grilli tulessa. Haettiin päätuvalta sammutuspeite ja veneestä (joka oli onneksi vielä autotallissa) jauhesammutin ja saatiin lopulta grilli sammutettua. Noniih sehän meni mukavasti.
Ruuat paloi, lennokki oli edelleen puussa ja minulle iski ihan kauhea hedari, saattoi olla jopa migreeni. En tiedä, koska en ole koskaan migreeniä potenut, mutta olo oli niin huono, että vaan tärisin, enkä saanut oikeen syötyäkkään. Loppupäiväksi menin saunatupaan lepäämään ja katsomaan Netflixistä New Girliä.
Illalla päästiin onneksi saunomaan ja olokin oli jo huomattavasti parempi. Ronsukin sammui nopiaa saunan jälkeen, kun oli juossut ja uinut koko päivän. Osku joutui nukkua päätuvassa Antin porukoiden kanssa :( höh.
Sunnuntaina paistoikin sitten jo ihan oikeasti arska. Oli jopa ihan oikeasti lämmin. Ronsukin kävi monta kertaa uimassa, eikä sitä oikeastaan meinannut saada sieltä järvestä pois :D
Käytiin myös vähän eräjormailemassa koirien kanssa metsässä. Koitettiin saada poitsuja vähän purkamaan energiaa muuhunkin kun toisiinsa, mutta eihän ne oikein jaksanu keskittyä vaan ärinä jatkui jälleen. Oli siis pakko pitää koirat kiinni hihnassa ja maskit naamassa. Sääli :( Meitsi olikin sitten sitäkin enemmän poikki tuon reissun jälkeen. Hiki virtasi selkää pitkin ja jalat olivat ihan liekeissä. Aikamoista treeniä tuommonen ihan perus metsässä tarpominenkin. Varsinkin kun ei ole minkäänlaista polkua vaan ihan pystymettää koko matka. Huh.
Antin porukat lähti sitten tuossa sunnuntai-iltana je me jäätiin vielä yhdeksi yöksi. Me päätettiin mennä päätupaan yöksi ja koirat olivat tolppaan kiinni sidottuina koko illan. Ei tosiaan mitään koiran elämää...
Maanantaina pestiin ja siivottiin auto ja tehtiin ruokaa taas nuotiolla. Tehtiin ihan super herkullisia juustotäytteisiä kanafileitä ja uusia perunoita. Nams! Sitten masut täysinä alettiinkin pakkailemaan taas autoa ja valmistautua matkaan kohti kotia. Koirat piti edelleen pitää erillään, joten Osku matkusti paluumatkan jalkatilassa.
Paluumatka sujui mukavasti ilman minkäänlaista muuta liikennettä. Oltiin kotona joskus puolen yön jälkeen, joten saatiin ajella ihan rauhassa omaa vauhtia.
Kotona pojat oli taas ihan normaalisti, niinkuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Koti on niiden safezone ja siellä ei tarvi tapella. Paitsi ruuasta aina sillon tällöin, tuumaa Ronsu :D
Että semmonen juhannus taas tällä kertaa. Ei mennyt ihan putkeen, mut kaikesta selvittiin kuitenkin. Kukaan ei hukkunut tai ajanut kolaria, joten voiton puolella ollaan! Jeii!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti