O inspiration where art thou?

Oon nyt parina päivänä ollu ihan supertylsistynyt (käytänkö mä muuten ihan liikaa super-sanaa??). Kaikki päivät on mennyt vaan töissä ja kotona töllön ääressä ja siis ihan vaan siks, et mä en yksinkertaisesti keksi mitä muutakaan tehdä.

Oon kattonu joka päivä L.A Inkiä ja yrittäny innostua taas piirtämisestä, mut mun päässä ei oo mitään inspiroivaa. Pelkkää sekasotkua. No mä menin sit mun hienoon askarteluhuoneeseen kattelemaan jos mä inspiroituisin askartelemaan jotain kivaa. Ainoo mitä sain aikaiseksi, oli paperista askarteltu kukkapallo vai miksikä tuota nyt kutsuis.

Mua alkoi häiritsemään mun tekemättömyys niin sikana, et päätin ottaa itteäni niskasta kiinni ja lähteä ulos lenkille. Pistin miljoonat kerrokset vaatteita päälle ja mun uuden hienon H&M:stä ostetun ulkoilutakkini ja otin Oskun mukaan. Pistin Oskullekkin hienon heijastinliivin, että ollaan molemmat tosi sporttisen näköisiä.

Kello oli jotain kahdeksan ja siellä oli ihan mielettömästi muita ulkoilijoita. Koiran ulkoiluttajia ja hiihtäjiä tuli vastaan niin monet, ettei Oskun kanssa juoksemisesta meinannut tulla oikein mitään. Asiaahan ei tietenkään helpottanut yhtään nenän edestä lenkkipolun yli viipottanut kettu. Kaikkee sitä näkeekin. Jaksoin juosta pienen lenkin, kunnes ripset ja naama alkoi olla jo ihan jäässä hengityksestä nousseen höyryn takia. No sainpahan edes jotain aikaiseksi :)

Laitoin muuten pitkästä aikaa kaikkiin korvisreikiini korvikset. Niitä tuli nuorempana otettua vähän enemmänkin, kunnes kyllästyin niihin ja otin kaikki pois. Vaan yks oikean korvan ylimmistä rustolävistykistä oli mennyt umpeen. Nyt on korvat vähän herkillä, mutta haluan totutella ne taas kunnolla korvisten käyttöön.

Sain muuten yllättävän viestin meiän Oskun kasvattajalta. Erään Italiasta tuodun pennun sijoitusperheen isällä on liian voimakkaat allergiaoireet pentua kohtaan ja he ovat päättäneet luopua pennusta. Marisalle oli tullut ensimmäisenä mieleen, että me ottaisimme sen Oskulle kaveriksi, koska olemme olleet niin aktiivia koiraharrastajia ja olen maininnut parikin kertaa haluavani toista koiraa. Se olisi sijoituskoira, joten meidän ei tarvitsisi maksaa kuin puolet sen maahan tuontikustannuksista ja hankintahinnasta. Mä olen nyt ihan ymmälläni, koska oon halunnut toista koiraa jo tosi kauan, mutta huomattiin kuitenkin Stellan ollessa hoidossa, että kahden koiran kanssa eläminen tuo vähän lisää haastetta. Aika paljonkin, kun on kyseessä vielä pentu. Mua huolestuttaa, koska Antti on tosi epäröivä tän asian suhteen, mutta tämä olis kuitenkin tosi ainutlaatuinen tilaisuus hommata Oskulle se kauan toivottu kaveri. Mä oon tavannut sen pennun pari kertaa agility treeneissä ja nähnyt siitä kuviakin ja se on oikeasti tosi suloinen ja se on RUSKEA, mitä alunperin haaveilinkin saavani. Se on kuulemma tosi rauhallinen, niinkuin Oskukin, mutta eihän mikään Lagotto tosiasiassa ole täysin sohvaperunakoira :D Se pentu on myös huomattavasti isompi kuin Osku, joten se olis vähintäänkin milenkiintoista ottaa se.

Mä oon niin kahden vaiheilla, etten mä osaa sanoa tähän nyt vielä mitään. Meille tulee joko uus koira pikemmin kuin oltiin ajateltu tai sitten meillä on vaan Osku. Katotaan miten käy.